Sattui silmään tänään Hesarin sivuilta tällainen "ei mitään uutta"-tason tutkimus liittyen MS-tautiin ja D-vitamiiniin, mutta tulipa siitä nyt mieleen kuitenkin vähän kirjoitella mietteitään ulos:
Eli käsittääkseni D-vitamiinin vähäisessä saannissa joskus aiemmissa elämänvaiheissa ja tämän sairautemme puhkeamisessa todellakin voi olla selkeä yhteys monellakin tasolla. Uskotaan myös laajasti että D-vitamiinin saannin vähyys täälläpäin maailmaa ja muuallakin kylmemmissä osissa voi olla eräs tekijä sille miksi ylipäätään MS-tautia esiintyy niin paljon täällä kylmemmillä ilmanaloilla verrattuna kuumempiin maihin ja alueisiin.
Oma nyrkkisääntöni D-vitamiinin käytössä on ollut etenkin tämän sairastumisen myötä se että viralliset käyttösuositukset tulisi reippaasti ylittää ko. vitamiinin osalta. Talvella ihminen saa tätä vitamiinia aivan liian vähän hyvinkin pitkiä aikoja, joten purkille on mentävä jos tahtoo sen hyvän määrän sitä saada huolimatta siitä että ravinnostakin voi D-vitamiinia saada myös, mutta tuskin kuitenkaan tarpeeksi.
Eli kun syksy ja talvi alkavat, niin siirryn myös käyttämään päivittäisesti tuota noin 100 mikrogramman päivittäisannosta D-vitamiinia ja välillä on mennyt sen ylitsekin. Neuvon kaikkia muitakin käyttämään D-vitamiinia runsaasti enemmän kuin kotimaiset suositukset ehdottavat.
Kannattavaa on myös pyrkiä ottamaan selvää siitä omasta D-vitamiinipitoisuudestaan noin lähtökohtaisesti verikokeen muodossa. Se antaa varmasti aika hyvin myös informaatiota siitä että kuinka hyvin D-vitamiini juuri sinuun imeytyy vai imeytyykö kunnolla ollenkaan.
Tuon julkaistun tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset eivät oikeastaan ole mitenkään uutta informaatiota. Jo nyt monissa muissa maissa kuin täällä meillä Finlandiassa D-vitamiinia suurina annoksina käytetään tämän sairauden hoidossa ja koepotilaiden blogien mukaan hyvin lopputuloksin.
Tällaisia samanlaisia tutkimuksia samanlaisine lopputuloksineen on toki julkaistu jo paljon aikaisemminkin, mutta kaipa Hesari nyt sitten päätti julkaista tällaisen jutun nyt sitten vaihteeksi muistiemme virkistämiseksi.
Toki mitään tällaisia D-vitamiiniterapioita yms. ei tietenkään lähdetä täälläpäin maailmaa edes kokeilemaan, mutta sanoisin että niin meille MS-tautiin sairastuneille kuin monille muillekin tallaajille runsas D-vitamiinin käyttö tuskinkaan tekee pahaa ja on ihan kokeilemisen arvoinen päätös huolimatta siitä että asialle ei ole aina virallista tukea lääkärikunnalta.
keskiviikko 26. elokuuta 2015
maanantai 24. elokuuta 2015
Pirasetaamia
Unohdinkin mainita siitä mitä juttelin tämän seurantaverikokeiden tuloksista ilmoittaneen lääkärin kanssa tuolloin puhelinkeskustelumme puitteissa.
Viimeinen asia jonka kävimme lävitse ennen puhelun päättymistä koski kognitiivisia oireitani ja vaikeuksia joita joskus omaan. Väittäisin että pärjään mm. Ginkgo Biloban ja muutaman muun lisäravinteen ohella näiden kognitiivisten pikkuongelmieni kanssa ihan hyvinkin, mutta jos kerran vaivoihin on saatavilla pirasetaamia vielä tämän vuoden puolella 1,50€ hintaan lääkekaton mentyä rikki, niin minusta sitä tulisi kyllä kokeilla.
Kerroin siis täten lääkäritädille puhelimessa että tosiaan sellaista ajoittaista aivosumua esiintyy ja joskus kieltämättä tulee mentyä lukkoon mikäli töissä on joku valtavan tietovirran äkillinen kasautuminen minun vastaanotettavaksi hetken varoitusajalla. Menen myös välillä helposti sekaisin siitä että mitä pitikään tehdä jos eteen tulee ns. "multitasking"-juttuja, vaikka en ole ihan varma että kuinka skarppi olen ollut näissä asioissa ennen varsinaista tautini diagnosointiakaan.
Lääkäritäti myönsi kuulleensa nootrooppisista lääkeaineista, mutta totesi hyvin yksikantaisesti että sitten vasta joskus marraskuussa voitaisiin harkita näiden käyttöönottoa kunhan testattaisiin vähän näitä kognitiivisia vaikeuksia ensin jonkun hälläväliä-tason palikkatestin avulla luultavimmin. Totesin tuolle lääkärinaiselle sitten välittömästi että luultavasti tulisin skarppaamaan niissä kokeissa huomattavasti ja siksi tuskinkaan saisimme täten mitään aidossa toimintaympäristössä kuten vaikkapa nyt työpaikalla esiintyvien kognitiivisten vaikeuksia esiintymää siinä todistettua välittömästi.
Tuon pirasetaamin saaminen käyttöön on todella hankalaa täällä meillä terveydenhuollon luvatussa maassa. Monissa muissa Euroopan maissa tätä on saatavilla ilman reseptiä, mutta eihän täällä meillä tietenkään tällaisia voida antaa ihmisten käyttöön ilman perinpohjaisia ja virkamiesmäisiä tutkimuksia siihen liittyen että tarvitseeko potilas todella tällaista lääkeainesta käyttöönsä vai yrittääkö hän kenties väärinkäyttää sitä ryhtymällä superälykkääksi rikollispomoksi tarkoituksenaan mitä ilmeisimmin valloittaa maailma.. tai jotain.
Veikkaan että jos taas lähtisin siitä kohdin ratkomaan tätä ongelmaa että maksaisin noin satkun jollekulle yksityiselle neurologille, niin varmasti poistuisin sieltä sitten pirasetaamia reseptillä omaten. En nyt kuitenkaan viitsi lihottaa enää yhtään yksityistä lääkäriasemaa vuoden 2015 alun jäljiltä, joten tyydyn tässä nyt sitten vaan odottelemaan että saisinko sitten ehkä joskus marraskuussa yhden paketillisen sitä pirasetaamia käyttöön vielä ennen lääkekaton nollaantumista taikka jotain tällaista.
Viimeinen asia jonka kävimme lävitse ennen puhelun päättymistä koski kognitiivisia oireitani ja vaikeuksia joita joskus omaan. Väittäisin että pärjään mm. Ginkgo Biloban ja muutaman muun lisäravinteen ohella näiden kognitiivisten pikkuongelmieni kanssa ihan hyvinkin, mutta jos kerran vaivoihin on saatavilla pirasetaamia vielä tämän vuoden puolella 1,50€ hintaan lääkekaton mentyä rikki, niin minusta sitä tulisi kyllä kokeilla.
Kerroin siis täten lääkäritädille puhelimessa että tosiaan sellaista ajoittaista aivosumua esiintyy ja joskus kieltämättä tulee mentyä lukkoon mikäli töissä on joku valtavan tietovirran äkillinen kasautuminen minun vastaanotettavaksi hetken varoitusajalla. Menen myös välillä helposti sekaisin siitä että mitä pitikään tehdä jos eteen tulee ns. "multitasking"-juttuja, vaikka en ole ihan varma että kuinka skarppi olen ollut näissä asioissa ennen varsinaista tautini diagnosointiakaan.
Lääkäritäti myönsi kuulleensa nootrooppisista lääkeaineista, mutta totesi hyvin yksikantaisesti että sitten vasta joskus marraskuussa voitaisiin harkita näiden käyttöönottoa kunhan testattaisiin vähän näitä kognitiivisia vaikeuksia ensin jonkun hälläväliä-tason palikkatestin avulla luultavimmin. Totesin tuolle lääkärinaiselle sitten välittömästi että luultavasti tulisin skarppaamaan niissä kokeissa huomattavasti ja siksi tuskinkaan saisimme täten mitään aidossa toimintaympäristössä kuten vaikkapa nyt työpaikalla esiintyvien kognitiivisten vaikeuksia esiintymää siinä todistettua välittömästi.
Tuon pirasetaamin saaminen käyttöön on todella hankalaa täällä meillä terveydenhuollon luvatussa maassa. Monissa muissa Euroopan maissa tätä on saatavilla ilman reseptiä, mutta eihän täällä meillä tietenkään tällaisia voida antaa ihmisten käyttöön ilman perinpohjaisia ja virkamiesmäisiä tutkimuksia siihen liittyen että tarvitseeko potilas todella tällaista lääkeainesta käyttöönsä vai yrittääkö hän kenties väärinkäyttää sitä ryhtymällä superälykkääksi rikollispomoksi tarkoituksenaan mitä ilmeisimmin valloittaa maailma.. tai jotain.
Veikkaan että jos taas lähtisin siitä kohdin ratkomaan tätä ongelmaa että maksaisin noin satkun jollekulle yksityiselle neurologille, niin varmasti poistuisin sieltä sitten pirasetaamia reseptillä omaten. En nyt kuitenkaan viitsi lihottaa enää yhtään yksityistä lääkäriasemaa vuoden 2015 alun jäljiltä, joten tyydyn tässä nyt sitten vaan odottelemaan että saisinko sitten ehkä joskus marraskuussa yhden paketillisen sitä pirasetaamia käyttöön vielä ennen lääkekaton nollaantumista taikka jotain tällaista.
lauantai 22. elokuuta 2015
Ensimmäiset seurannat takana
Sain nyt sitten puhtaat paperit ensimmäisistä seurantaverikokeista liittyen Tecfideran käyttöön.
Minulle asiasta soittanut lääkäri ei sen kummemmin avannut asiaa muuten kuin toteamalla että sekä virtsanäyte että verikokeet olivat kunnossa. Toki olisin halunnut tietää mm. valkosoluarvoista hieman lisää, mutta eipä siinä hetkessä hirveästi mitään ehditty jutella sen kummemmin asiasta. Toivottavasti verikokeiden tulokset tulisivat edes Omakantaan, mutta tiedä häntä kun sitäkin tunnutaan päivittävän melko laiskasti useimmiten muutenkin.
Onneksi nyt tiedän myös että täällä meillä Helsingissä Kampin tienoilla on tämä eräs lauantaisinkin auki oleva HUSLAB:n toimipiste. Sinne on fiksumpaa mennä hoitamaan noita verikokeitaan yms. viikonloppuisin, sillä vapaapäivien pyytäminen töistä on toisinaan aika hankalaa jos pitäisi pelkkiä terveyskeskuksia käyttää aina näytteidenottoon.
Syvemmin mentäessä siihen että miten minä nyt tässä hetkessä oikeastaan voin, niin on todettava samaa kuin lääkärillekin että uskon nykyisen hyvän oloni johtuvan pääsääntöisesti monen lisäravinteen sekä lääkeaineen käytön yhteisvaikutuksesta liikunnan harjoittamisen ohella. Lääkäri myös kyseli että miltä minusta on tuntunut käyttää LDN:ää nyt useamman kuukauden, johon totesin myös että uskoisin sen olevan myös yksi tekijä siihen miksi voin ihan hyvin kaikesta huolimatta.
Toki jokainen päivä on erilainen ja välillä varsinkin erinäiset niska- ja hartiakivut pääkipujen ohella ovat ikäviä kestää lävitse. Ne kuitenkin hälvenevät ennen pitkää syystä tai toisesta.
Minulle asiasta soittanut lääkäri ei sen kummemmin avannut asiaa muuten kuin toteamalla että sekä virtsanäyte että verikokeet olivat kunnossa. Toki olisin halunnut tietää mm. valkosoluarvoista hieman lisää, mutta eipä siinä hetkessä hirveästi mitään ehditty jutella sen kummemmin asiasta. Toivottavasti verikokeiden tulokset tulisivat edes Omakantaan, mutta tiedä häntä kun sitäkin tunnutaan päivittävän melko laiskasti useimmiten muutenkin.
Onneksi nyt tiedän myös että täällä meillä Helsingissä Kampin tienoilla on tämä eräs lauantaisinkin auki oleva HUSLAB:n toimipiste. Sinne on fiksumpaa mennä hoitamaan noita verikokeitaan yms. viikonloppuisin, sillä vapaapäivien pyytäminen töistä on toisinaan aika hankalaa jos pitäisi pelkkiä terveyskeskuksia käyttää aina näytteidenottoon.
Syvemmin mentäessä siihen että miten minä nyt tässä hetkessä oikeastaan voin, niin on todettava samaa kuin lääkärillekin että uskon nykyisen hyvän oloni johtuvan pääsääntöisesti monen lisäravinteen sekä lääkeaineen käytön yhteisvaikutuksesta liikunnan harjoittamisen ohella. Lääkäri myös kyseli että miltä minusta on tuntunut käyttää LDN:ää nyt useamman kuukauden, johon totesin myös että uskoisin sen olevan myös yksi tekijä siihen miksi voin ihan hyvin kaikesta huolimatta.
Toki jokainen päivä on erilainen ja välillä varsinkin erinäiset niska- ja hartiakivut pääkipujen ohella ovat ikäviä kestää lävitse. Ne kuitenkin hälvenevät ennen pitkää syystä tai toisesta.
perjantai 14. elokuuta 2015
Lisäravinteita virosta
Lähdin lomailemaan pariksi päiväksi Viroon muutama viikko sitten. Kiva reissu oli, vaikka puoliksi lähdin sinne myös tekemään vähän hintavertailua "harrastukseen" liittyen.
Näin erinäisiin lisäravinteisiin hurahtaneena henkilönä päätin katsastaa toistamiseen Tallinnan eri apteekkien lisäravinnetilanteen uudemman kerran ja vähän paksumman lompakon kera myös tällä kertaa.
Varasin noin sata euroa erinäisiin lisäravinneostoksiin, sillä aiemmin kevättalvella tehdyn reissun aikana ostin vain muutamia perustason lisäravinteita kokeeksi lähinnä hintatasoa ajatellen.
Tallinnassahan on arviolta noin 4-5 erilaista apteekkiketjua, joiden valikoima sekä hintatasoltaan että valikoimaltaan kotimaamme vastaavaan on parempi että edullisempi. Vaikka tälläkin kertaa keskityin jälleen ihan perustason lisäravinteiden hankintaan, niin huomasin kuitenkin aika äkkiä että halvemmaksi tulee monikin sellainen tuote joka voi olla täällä meillä tarjolla vähintään kaksinkertaiseen hintaan.
Tein ostoksia Apotheka-ketjun myymälässä, Benu-apteekissa sekä Euro-apteekin(?) myymälässä.
Vertailun vuoksi kerron että ostin täältä kotimaasta purkillisen 120kpl Ginkgo Biloba-kapseleita hintaan 29,90€ joitakin kuukausia sitten. Apotheka-ketjun 60 kapselin purkki samaa kamaa maksoi sitten tuossa Viron apteekissa vaivaiset 7,20€, jonka perusteella voidaan todeta että olisin samalla hinnalla saanut neljä purkkia Viron versiota verrattuna yhteen kotimaiseen valmisteeseen. Sanomattakin on selvää että Virossa lisäravinteiden hankinta on useimmiten kotimaata ainakin hiukan halvempaa ellei jopa huomattavasti halvempaa lähes aina.
Mukaani tarttui myös foolihappoa, Lesitiiniä, jättipakkaus C-vitamiinia noin kymmenellä eurolla sekä liuta erilaisia monivitamiineja hieman kotimaan hintatasoa halvemmalla. Tutustuin myös erinäisiin Virolaisiin "yhdistelmävalmisteisiin" jossa oli erinäisiä sekoituksia jotain vitamiinia ja vaikkapa nyt luonnon kasveja vaikkapa vastustuskykyä parantamaan. Tuollaisia valmisteita onkin hyvä vetää sitten kuurina talvella, kun monenlaiset flunssakaudet ynnä muut ikävät uhkaavat hyvinvointia pakkasten keskellä.
Virossa apteekkitarjontaa kuuluu myös mm. valeriaana sisältäviä "rauhoittavia" valmisteita vaikkapa nyt parempaan unensaantiin ja muuhun sellaiseen. Kaikenlaisten yrttirohdosten ja Ginsengin käyttöä on enemmän tarjolla tuotteissa, jotka eivät suinkaan ole pahan hintaisia vaikkapa nyt tinktuuroina sun muina nestemäisinä valmisteina.
D-vitamiinia ja kalaöljyä en viitsinyt lähteä hakemaan, sillä kotona kuitenkin oli varastossa molempia vielä ihan rutkasti. Hinnatkin näissä olivat aikalailla samat kuin kotimaassa, mutta krilliöljyä olisin hankkinut jos vaan olisin löytänyt. Ostin kuitenkin sinkkiäkin ja vähän muutakin päälle.
Huomioitavaa on että hiukan Tallinnan keskustan ulkopuolella hintataso apteekeissa laskee myös sitä mukaa kuin monien muidenkin tuotteiden hinnat kaupoissa sekä vähän palveluissakin. Bongasin eräästäkin apteekista Q10-valmistetta alle kympillä purkki, mutta koska en ole vielä kokeillut kotimaastakaan ostettua Q10-valmistetta joka kaapin pohjalle on jäänyt, niin pidättäydyin ostamasta sitä lisää.
Kieltämättä Viron apteekkien lisäravinnetarjonnasta jäi positiivinen maku lähinnä valinnanvaran suhteen. Hinnat olivat pääsääntöisesti melkein kaikista tuotteista kotimaisia tuotteita halvempia, mutta toki poikkeuksia löytyi. Lisäksi nämä Virolaisten erinäisten lääkekasvien käyttö valmisteissa kiehtoi todella paljon, mutta toisinaan nämä yhdistelmävalmisteet olivatkin sitten lähes samaa hintaluokkaa kuin meillä kotimaassakin toisaalta.
Oman hyvinvointinsa tukemiseen löytää näin lomailureissun alla kaikenlaista jännää Viron puolelta. Kannattaa käydä tutustumassa mahdollisimman monen apteekin valikoimiin ja tehdä samaa hintavertailua siellä kuin täällä meilläkin.
Näin erinäisiin lisäravinteisiin hurahtaneena henkilönä päätin katsastaa toistamiseen Tallinnan eri apteekkien lisäravinnetilanteen uudemman kerran ja vähän paksumman lompakon kera myös tällä kertaa.
Varasin noin sata euroa erinäisiin lisäravinneostoksiin, sillä aiemmin kevättalvella tehdyn reissun aikana ostin vain muutamia perustason lisäravinteita kokeeksi lähinnä hintatasoa ajatellen.
Tallinnassahan on arviolta noin 4-5 erilaista apteekkiketjua, joiden valikoima sekä hintatasoltaan että valikoimaltaan kotimaamme vastaavaan on parempi että edullisempi. Vaikka tälläkin kertaa keskityin jälleen ihan perustason lisäravinteiden hankintaan, niin huomasin kuitenkin aika äkkiä että halvemmaksi tulee monikin sellainen tuote joka voi olla täällä meillä tarjolla vähintään kaksinkertaiseen hintaan.
Tein ostoksia Apotheka-ketjun myymälässä, Benu-apteekissa sekä Euro-apteekin(?) myymälässä.
Vertailun vuoksi kerron että ostin täältä kotimaasta purkillisen 120kpl Ginkgo Biloba-kapseleita hintaan 29,90€ joitakin kuukausia sitten. Apotheka-ketjun 60 kapselin purkki samaa kamaa maksoi sitten tuossa Viron apteekissa vaivaiset 7,20€, jonka perusteella voidaan todeta että olisin samalla hinnalla saanut neljä purkkia Viron versiota verrattuna yhteen kotimaiseen valmisteeseen. Sanomattakin on selvää että Virossa lisäravinteiden hankinta on useimmiten kotimaata ainakin hiukan halvempaa ellei jopa huomattavasti halvempaa lähes aina.
Mukaani tarttui myös foolihappoa, Lesitiiniä, jättipakkaus C-vitamiinia noin kymmenellä eurolla sekä liuta erilaisia monivitamiineja hieman kotimaan hintatasoa halvemmalla. Tutustuin myös erinäisiin Virolaisiin "yhdistelmävalmisteisiin" jossa oli erinäisiä sekoituksia jotain vitamiinia ja vaikkapa nyt luonnon kasveja vaikkapa vastustuskykyä parantamaan. Tuollaisia valmisteita onkin hyvä vetää sitten kuurina talvella, kun monenlaiset flunssakaudet ynnä muut ikävät uhkaavat hyvinvointia pakkasten keskellä.
Virossa apteekkitarjontaa kuuluu myös mm. valeriaana sisältäviä "rauhoittavia" valmisteita vaikkapa nyt parempaan unensaantiin ja muuhun sellaiseen. Kaikenlaisten yrttirohdosten ja Ginsengin käyttöä on enemmän tarjolla tuotteissa, jotka eivät suinkaan ole pahan hintaisia vaikkapa nyt tinktuuroina sun muina nestemäisinä valmisteina.
D-vitamiinia ja kalaöljyä en viitsinyt lähteä hakemaan, sillä kotona kuitenkin oli varastossa molempia vielä ihan rutkasti. Hinnatkin näissä olivat aikalailla samat kuin kotimaassa, mutta krilliöljyä olisin hankkinut jos vaan olisin löytänyt. Ostin kuitenkin sinkkiäkin ja vähän muutakin päälle.
Huomioitavaa on että hiukan Tallinnan keskustan ulkopuolella hintataso apteekeissa laskee myös sitä mukaa kuin monien muidenkin tuotteiden hinnat kaupoissa sekä vähän palveluissakin. Bongasin eräästäkin apteekista Q10-valmistetta alle kympillä purkki, mutta koska en ole vielä kokeillut kotimaastakaan ostettua Q10-valmistetta joka kaapin pohjalle on jäänyt, niin pidättäydyin ostamasta sitä lisää.
Kieltämättä Viron apteekkien lisäravinnetarjonnasta jäi positiivinen maku lähinnä valinnanvaran suhteen. Hinnat olivat pääsääntöisesti melkein kaikista tuotteista kotimaisia tuotteita halvempia, mutta toki poikkeuksia löytyi. Lisäksi nämä Virolaisten erinäisten lääkekasvien käyttö valmisteissa kiehtoi todella paljon, mutta toisinaan nämä yhdistelmävalmisteet olivatkin sitten lähes samaa hintaluokkaa kuin meillä kotimaassakin toisaalta.
Oman hyvinvointinsa tukemiseen löytää näin lomailureissun alla kaikenlaista jännää Viron puolelta. Kannattaa käydä tutustumassa mahdollisimman monen apteekin valikoimiin ja tehdä samaa hintavertailua siellä kuin täällä meilläkin.
tiistai 11. elokuuta 2015
Seurantaverikokeita
Niin koitti viikko numerolla 33 ja aika oli päätyä julkiselle puolelle seurantaverikokeisiin Tecfideran käytön suhteen.
En oikein tiennyt että minne tarkalleen kannattaisi mennä verikokeita teettämään. Tämä eräs julkisen puolen terveysasema oli minua kohdellut oikeastaan aiemmin diagnosointivaiheessa todella kurjasti, mutta koska ei ollut kiinnostusta matkustaa kaupungin toiselle puolelle, niin päädyin menemään tähän lähimpään minkä tiesin.
Laboratorion odotustila oli tupaten täynnä ihmisiä. Tämä fakta olisi kannattanut ennakoida siitäkin huolimatta että kyseessä oli iltapäivä. Päätin nyt kuitenkin jäädä sitten sinne odottelemaan vuoroani noin neljänkymmenen muun ihmisen jälkeen. Paikalla kierteli myös kliseisesti odotusaikoja kiroava vanhempi mieshenkilö joka yritti ottaa kontaktia muihin odottelijoihin kiroamalla odotusaikoja, vaikka hän ei selkeästikään oikein ymmärtänyt minne oli tullut kun kerran päätti saapua julkisen terveydenhuollon perusilmentymän sankoin joukoin kansoitettuun rakennukseen.
Vaikka itse kritisoin etenkin omien kokemusteni perusteella maamme terveydenhuoltoa rankalla kädellä, niin ymmärrän kuitenkin muutamia tosiasioita siitä mihin se kuuluisa pieni ihminen pystyy taikka ei pysty vaikuttamaan etenkin joidenkin jonotusaikojen suhteen. Toisekseen tuntui että tämä vanhempi mies taisi muutenkin olla eläkeläinen joten luulisin että aikaa varmasti oli odottaa siellä. Hän ei tykännyt kun neuvoin menemään yksityisellä jos kerran niin otti pannuun siellä odotella jotain normaalia verikoetta, eli siinä mielessä hän ei suinkaan ollut yksin.
Päästyäni itse vihdoinkin sairaanhoitajan puheille odoteltuani sen noin puolisentoista tuntia oli sitten pientä epäselvyyttä ensinnäkin siitä että mitä kokeita minusta piti ottaa. Hän tutki hetkisen terveydenhuollon järjestelmää ja totesi että verikokeet voitaisiin kyllä tehdä. Sitten puolestaan piti vielä ottaa virtsakoe, johon onnistuin sitten mokaamaan koko jutun kun vastasin ettei rakossani ollut neljää tuntia vanhaa virtsaa. KUKAAN EI OLLUT KERTONUT että näin olisi pitänyt olla ja koko fakta ei ollut tullut ilmi mistään niistä ohjeistuksista jotka sain sitten lääkäriltä kirjeitse kuukausia sitten.
Tarkemmin ajatellen olisi pitänyt kai valehdella hoitajalle päin naamaa että olisin saanut homman pyörimään normaalisti eteenpäin. Rehellistä kuitenkin nyt taas sakotettiin niin kuin monia tässä maassa, joten siinä mielessä tilanteessa ei ollut mitään uutta. Opinpa tässä nyt sitten taas että kannattaa oppia valehtelemaan kuin mikäkin mallikas poliitikko taikka lääkäri, niin pääsee helposti ja nopeammin kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Hoitaja neuvoi minua tuomaan näytteitä seuraavana päivänä, mutta kerroin ettei se nyt aivan kävisi niinkään kun pitäisi olla töissä. Pitkän väännön jälkeen uhkasin mm. tehdä valituksen kohtelustani ja sain myös naisesta kakistettua ulos sellaisen faktan että saisin kuulemma tuoda näytteeni LAUANTAINA KAMPPIIN, jossa kuulemma sijaitsee joku HUSLAB:n toimipiste.
Lähdin sitten joku näytteenottopurkki kädessä ulos huokaillen taas vaihteeksi sitä mitä touhua tuo terveyskeskuksessa käynti oikein olikaan. Olinkin jo unohtanut vuoden alkupuoliskon tilanteet ja oppitunnit aika tehokkaasti eli kyllähän se ihmismuistin lyhyys taas kosketti sitten minuakin aika konkreettisesti tällä kertaa.
En oikein tiennyt että minne tarkalleen kannattaisi mennä verikokeita teettämään. Tämä eräs julkisen puolen terveysasema oli minua kohdellut oikeastaan aiemmin diagnosointivaiheessa todella kurjasti, mutta koska ei ollut kiinnostusta matkustaa kaupungin toiselle puolelle, niin päädyin menemään tähän lähimpään minkä tiesin.
Laboratorion odotustila oli tupaten täynnä ihmisiä. Tämä fakta olisi kannattanut ennakoida siitäkin huolimatta että kyseessä oli iltapäivä. Päätin nyt kuitenkin jäädä sitten sinne odottelemaan vuoroani noin neljänkymmenen muun ihmisen jälkeen. Paikalla kierteli myös kliseisesti odotusaikoja kiroava vanhempi mieshenkilö joka yritti ottaa kontaktia muihin odottelijoihin kiroamalla odotusaikoja, vaikka hän ei selkeästikään oikein ymmärtänyt minne oli tullut kun kerran päätti saapua julkisen terveydenhuollon perusilmentymän sankoin joukoin kansoitettuun rakennukseen.
Vaikka itse kritisoin etenkin omien kokemusteni perusteella maamme terveydenhuoltoa rankalla kädellä, niin ymmärrän kuitenkin muutamia tosiasioita siitä mihin se kuuluisa pieni ihminen pystyy taikka ei pysty vaikuttamaan etenkin joidenkin jonotusaikojen suhteen. Toisekseen tuntui että tämä vanhempi mies taisi muutenkin olla eläkeläinen joten luulisin että aikaa varmasti oli odottaa siellä. Hän ei tykännyt kun neuvoin menemään yksityisellä jos kerran niin otti pannuun siellä odotella jotain normaalia verikoetta, eli siinä mielessä hän ei suinkaan ollut yksin.
Päästyäni itse vihdoinkin sairaanhoitajan puheille odoteltuani sen noin puolisentoista tuntia oli sitten pientä epäselvyyttä ensinnäkin siitä että mitä kokeita minusta piti ottaa. Hän tutki hetkisen terveydenhuollon järjestelmää ja totesi että verikokeet voitaisiin kyllä tehdä. Sitten puolestaan piti vielä ottaa virtsakoe, johon onnistuin sitten mokaamaan koko jutun kun vastasin ettei rakossani ollut neljää tuntia vanhaa virtsaa. KUKAAN EI OLLUT KERTONUT että näin olisi pitänyt olla ja koko fakta ei ollut tullut ilmi mistään niistä ohjeistuksista jotka sain sitten lääkäriltä kirjeitse kuukausia sitten.
Tarkemmin ajatellen olisi pitänyt kai valehdella hoitajalle päin naamaa että olisin saanut homman pyörimään normaalisti eteenpäin. Rehellistä kuitenkin nyt taas sakotettiin niin kuin monia tässä maassa, joten siinä mielessä tilanteessa ei ollut mitään uutta. Opinpa tässä nyt sitten taas että kannattaa oppia valehtelemaan kuin mikäkin mallikas poliitikko taikka lääkäri, niin pääsee helposti ja nopeammin kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Hoitaja neuvoi minua tuomaan näytteitä seuraavana päivänä, mutta kerroin ettei se nyt aivan kävisi niinkään kun pitäisi olla töissä. Pitkän väännön jälkeen uhkasin mm. tehdä valituksen kohtelustani ja sain myös naisesta kakistettua ulos sellaisen faktan että saisin kuulemma tuoda näytteeni LAUANTAINA KAMPPIIN, jossa kuulemma sijaitsee joku HUSLAB:n toimipiste.
Lähdin sitten joku näytteenottopurkki kädessä ulos huokaillen taas vaihteeksi sitä mitä touhua tuo terveyskeskuksessa käynti oikein olikaan. Olinkin jo unohtanut vuoden alkupuoliskon tilanteet ja oppitunnit aika tehokkaasti eli kyllähän se ihmismuistin lyhyys taas kosketti sitten minuakin aika konkreettisesti tällä kertaa.
lauantai 1. elokuuta 2015
Tapaamisia ja rajapyykkejä
Olen pitänyt taukoa tämän blogin päivittämisestä lähinnä siksi ettei mitään kovinkaan mullistavaa sairauteeni liittyen ole tapahtunut.
Töissä on myös täytynyt käydä aika innokkaasti ja nyt kun muillakin alkavat kesälomat olemaan lopuillaan, niin on palattava täysin arkirytmiin.
Minulla on viikon päästä ensimmäiset seurantaverikokeet Tecfideran käyttöön liittyen. Tämän jälkeen lääkäri sitten soittaa tuloksista ja kaiketi lääkkeen käyttö jatkuu entiseen tapaansa. En tokikaan osaa sanoa tarkalleen että mikä lääkeaine tai yhdistelmä pitää MS:n tehokkaimmin kurissa tällä hetkellä, mutta väitän kuitenkin että oloni on jatkuvalla syötöllä erittäin hyvä ja välillä on päiviä jolloin en oikein tunne mitään MS-oireita kehossani.
5mg LDN loppui myös nyt ensimmäisen sadan kapselin jälkeen. Tilasin YA:lta uuden purkin ja huomasin sellaisen varsin positiivisen jutun sen hintaan liittyen; hintaa oli laskettu noin viisikymmentä senttiä sitten ensimmäisen satsin. Eipä tuo nyt hirveästi asioita tosiaan muuttanut, mutta kaipa senkin voisi katsoa olevan sitä kauan kaivattua positiivista kehitystä mistä sitten johtuikaan.
Vertaistukikokemuksiin liittyen pääsin myös hiljattain kuulemaan erään ystäväni äitiä, jolla on myös MS-tauti. Hän on ollut sen olemassaolosta varsin vaitonainen, mutta nyt rohkeni kuitenkin kertoa hieman sairaudestaan kun kerran minun tilanteeni oli tullut puheeksi.
Hän kertoi että sairastui "noin kolmekymppisenä" ja on myös käynyt lävitse tuon CCSVI-operaation Puolassa vuosia sitten. Omien sanojensa mukaan hän voi ihan hyvin ja katsoi ko. operaation olleen hänelle hyödyllinen pitemmällä aikavälillä. Käveleminen on myös sujunut ihan kohtuullisesti ilman mitään apuja, mutta toki hän on iältään päälle 60-vuotias, joten sinänsä ei kai ihme monet seikat huomioonottaen tämän sairauden suhteen.
Fiilikset näistä tiedoista ja kokemuksista olivat kieltämättä hyödyllisiä. Itse tokikaan en vielä koe omaavani minkäänlaisia ongelmia liikkumisen suhteen, mutta en tietenkään oleta että lopun ikääni olisin niin hyvässä kunnossa parhaimmista yrityksistä huolimatta kuin mitä olen nyt tässä vaiheessa.
MS-tautiin liittyvät pelot tulevaisuuden suhteen ovat myös pysyneet nyt aikalailla sivussa elämän muun hektisyyden ottaessa vallan. Se on ihan hyvä merkki että on muutakin ajateltavaa ja tehtävää kuin koko ajan asioista huolehtimista ja pelkäämistä, mutta tietenkin aina välillä pelot iskevät kun ei voi oikein mitään laskea varman päälle kaikenlaisten suunnitelmien osalta.
Töissä on myös täytynyt käydä aika innokkaasti ja nyt kun muillakin alkavat kesälomat olemaan lopuillaan, niin on palattava täysin arkirytmiin.
Minulla on viikon päästä ensimmäiset seurantaverikokeet Tecfideran käyttöön liittyen. Tämän jälkeen lääkäri sitten soittaa tuloksista ja kaiketi lääkkeen käyttö jatkuu entiseen tapaansa. En tokikaan osaa sanoa tarkalleen että mikä lääkeaine tai yhdistelmä pitää MS:n tehokkaimmin kurissa tällä hetkellä, mutta väitän kuitenkin että oloni on jatkuvalla syötöllä erittäin hyvä ja välillä on päiviä jolloin en oikein tunne mitään MS-oireita kehossani.
5mg LDN loppui myös nyt ensimmäisen sadan kapselin jälkeen. Tilasin YA:lta uuden purkin ja huomasin sellaisen varsin positiivisen jutun sen hintaan liittyen; hintaa oli laskettu noin viisikymmentä senttiä sitten ensimmäisen satsin. Eipä tuo nyt hirveästi asioita tosiaan muuttanut, mutta kaipa senkin voisi katsoa olevan sitä kauan kaivattua positiivista kehitystä mistä sitten johtuikaan.
Vertaistukikokemuksiin liittyen pääsin myös hiljattain kuulemaan erään ystäväni äitiä, jolla on myös MS-tauti. Hän on ollut sen olemassaolosta varsin vaitonainen, mutta nyt rohkeni kuitenkin kertoa hieman sairaudestaan kun kerran minun tilanteeni oli tullut puheeksi.
Hän kertoi että sairastui "noin kolmekymppisenä" ja on myös käynyt lävitse tuon CCSVI-operaation Puolassa vuosia sitten. Omien sanojensa mukaan hän voi ihan hyvin ja katsoi ko. operaation olleen hänelle hyödyllinen pitemmällä aikavälillä. Käveleminen on myös sujunut ihan kohtuullisesti ilman mitään apuja, mutta toki hän on iältään päälle 60-vuotias, joten sinänsä ei kai ihme monet seikat huomioonottaen tämän sairauden suhteen.
Fiilikset näistä tiedoista ja kokemuksista olivat kieltämättä hyödyllisiä. Itse tokikaan en vielä koe omaavani minkäänlaisia ongelmia liikkumisen suhteen, mutta en tietenkään oleta että lopun ikääni olisin niin hyvässä kunnossa parhaimmista yrityksistä huolimatta kuin mitä olen nyt tässä vaiheessa.
MS-tautiin liittyvät pelot tulevaisuuden suhteen ovat myös pysyneet nyt aikalailla sivussa elämän muun hektisyyden ottaessa vallan. Se on ihan hyvä merkki että on muutakin ajateltavaa ja tehtävää kuin koko ajan asioista huolehtimista ja pelkäämistä, mutta tietenkin aina välillä pelot iskevät kun ei voi oikein mitään laskea varman päälle kaikenlaisten suunnitelmien osalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)