sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Paluu töihin

Parisen viikkoa olen nyt taas ollut kesäloman jäljiltä töissä.

Suurin osa muista talon ihmisistä on nyt kesälomalla ja minä pyörin hiljaisten toimistojen varjoissa tehden milloin mitäkin pikkuhommaa. Luojan kiitos nyt on taas sitten todella hiljainen ja pehmeä lasku töihin verrattuna moniin muihin vuosiin kun olen tullut myöhään kesälomilta ja hommat ovat alkaneet välittömästi sitten rullaamaan sellaisella vauhdilla että on hirvittänyt.

Joka tapauksessa kesälomalla tuli harrastettua ulkoliikuntaa ja paljon! Melomassa käytiin, päivittäin juoksulenkeillä ja vähän pyöräilemässäkin lähinnä siksi kun pyörän kumien kanssa oli hiukan ongelmia. Onneksi kuitenkin kunto nousi paljonkin kesäloman aikana ja olisihan se pidettävä nyt sitten kunnossa vastaisuudessakin.

Muutama viikko sitten tuli sairastuttua pieneen flunssaan. Taisin saada sen avovaimoltani, sillä hänellä se oli ensiksi kurkkukipuna ja lievänä flunssana ensiksi. Tuntuu kuitenkin että omalla kohdallani tästä flunssasta paraneminen on kestänyt pitempään kuin silloin joskus ennen, sillä tuon Tecfideran erääksi sivuvaikutukseksi on listattu juuri infektioita laannuttavien valkosolujen määrän väheneminen, joka ei ole oikeasti mikään kovinkaan hyvä juttu noin kokonaisuudessaan.

Alussa Mäsä tykkäsi  flunssastani todella pahaa ja iski helvetillisiä päänsärkyjä, mutta aloitin sen tiimoin sitten tykittämään isoja määriä C-vitamiinia (1500-2000mg päivässä L-askorbiinihappoa) sekä sinkkiä 3x15mg muiden lisäravinteiden ohella olon parantamiseksi. Mäsän lähettämät

Oikeastihan nämä lisäravinteet ja niiden määrät ovat jo harrastuksen tasolla. Rahaahan niihin uppoaa, mutta väittäisin niiden auttavan kuitenkin monella tapaa kunhan muistaa myös liikkua aktiivisesti.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Lisää ravinteista

Olen usein tämän blogin puolella kertonut siitä miten koen etteivät lääkärit selitä kuin hyvin pintapuolisesti siitä mitä potilaan tulisi tietää MS-taudista etenkin diagnosointivaiheessa. Aivan liian usein MS-taudin diagnosoinnin jälkeen siirrytään liukuhihnamaisesti kokeilemaan erilaisia lääkityksiä varsin epävarmoin tulevaisuudenkuvin ja tuloksin, vaikka MS-tautia vastaan voidaan kamppailla ainakin minun mielestäni aika monen muunkin keinon avulla josta valitettavasti potilaalle ei vain kerrota ainakaan virallisen lääketieteen edustajien eli valkotakkien kautta.

Toki ymmärrän että julkisella terveydenhuollolla on aina kiire ja kaikki on kiinni resurssien säästämisestä. Minusta on kuitenkin jotenkin äärimmäisen tympeää että uusi MS-potilas tyrkätään joku MS-lääkeresepti kourassa kotiin ja toivotaan sitten jonkun tukijärjestön esittelylehtinen kädessä onnea matkaan ja näinhän se useimmiten menee suomalaisessa terveydenhuollossa muutenkin monenkin taudin osalta.

Vaikka koen että sain ehkä perustietoa vähän paremmat eväät minut diagnosoineelta neurologilta, en kuitenkaan koe ettäkö hirveästi MS-potilaille avattaisiin sitä maailmaa mitenkään kovinkaan suorasti sen suhteen miten esimerkiksi ravinto, muut taudin hoitoon liittyvät lääkeaineet ja lisäravinteet voivat tuoda joskus jopa parempia tuloksia taudin hoitamisessa verrattuna lääkeyhtiöiden "virallisiin" lääkkeisiin. En edes tiedä tai usko ettäkö tätäkään puolta hirveästi availlaan jossain sopeutumisvalmennuksissa ravinnon taikka lisäravinteiden suhteen.

En tokikaan halua liikaa parjata lääkeyhtiön MS-lääkkeitä, mutta tarinat niiden kammottavista sivuoireista ja tehottomuudesta tautia vastaan verrattuna niiden hintoihin ovat saaneet minutkin jälleen ottamaan puhtaan skeptisen kannan lääkeyhtiöiden rahankeruumotiiveja kohtaan näiden lääkkeiden kehittelyssä. Toki annan tästä huolimatta arvoa jokaiselle yksittäistapaukselle joka hyötyy lääkkeiden käytöstä ja kenties minäkin niistä ehkä hyödyn tälläkin hetkellä, mutta toisaalta aivan liian usein kuulee ihmisten menneen huonompaan suuntaan niitä käyttäessään ja siten hyödyt tällaisten "lääkkeiden" käytöstä ovat minusta aika nollissa ottaen huomioon sen miten oikeastaan moderni lääketiede ei ole vieläkään kyennyt kehittämään mitään todella tehokasta MS-taudin lääkettä tai jopa ehkä parannuskeinoa vaan kaikki nämä lääkitykset ovat oikeastaan todella epävarmoja ja puolivillaisia viritelmiä josta Tecfiderankin suhteen muistan lukeneeni "mainospuheen" jossa todettiin että sen eksakti vaikutusmekanismi on enimmäkseen pimennon peitossa mutta siitä huolimatta dimetyylifumaraattia nyt vaan pusketaan markkinoille ja that's it!

Jos minä päätyisin nyt mentoriksi jollekulle uudelle MS-potilaalle, niin varmasti lähtisin ensinnäkin informoidaan häntä siitä minkälainen maailma on virallistenkin lääkeyhtiöiden tarjoamien tuotteiden ulkopuolella. Lisäravinteet ensinnäkin ovat sellainen voimavara johon jokaisen MS-tautia sairastavan tulisi syventyä ja tähän auttaa suunnattomasti jo pelkästään se mikäli osaa englantia myös kirjallisesti ja etsiä sitä kieltä soveltaen informaatiota internetistä vaikkapa nyt ulkomaisilta MS-tautia käsitteleviltä foorumeilta jossa vertaiset julkaisevat kokemuksia lääkityksistään, tutkimustuloksista, apua tarjoavista lisäravinteista ynnä muusta.

Ei ole minusta mitenkään liioiteltua todeta että MS-tautiin sairastuttuaan on kaikkein viisainta useimmiten ruveta itse omaksi edunvalvojakseen sekä lääkärikseen. Valkotakit eli "lääkärit" saavat useimmiten toimia pelkästään kumileimasimina erinäisten lääkereseptien määräämisessä sekä uusimisessa, sillä pohjimmiltaan ainakin täällä meillä he eivät voi tarjota muuta kuin lääkeyhtiöiden tuotteita kerta toisensa jälkeen kokeiluun taikka tarpeeksi rohkean yksilön osuessa kohdalle vaihtoehtoisia lääkekokeiluja valtavirrasta poikkeavien MS-lääkehoitojen muodossa.

Minä myös itse suosittelisin ravinnon miettimistä uudelleen taudin saatuaan. Itse olen siirtänyt punaisen lihan ja sokerin pois ruokavaliosta muutaman muun aineen ohella. Kala ja linnut sen sijaan maistuvat muutenkin hyvin kasvispitoisen ruoan ohella. Monet ovat saaneet hyviä tuloksia siirryttyään ns. "paleodieettiin", jota olen myös itse aikeissa joskus kokeilla.

Olen törmännyt myös siihen että halutaan pitää kiinni nautintoaineista kuten tupakasta ja alkoholista, vaikka käsittääkseni jo tupakointi on kyetty toteamaan erääksi MS-taudin aiheuttajaksi tai ainakin osasyyksi sen puhkeamiselle sille alttiille ihmisille. Alkoholin suhteen luopuminen on kai vielä vaikeampaa monelle, mutta näkisin että räkäkänneistä ja dokaamisesta olisi luovuttava mahdollisimman piakkoin diagnosoinnin jälkeen jos ei muuta.

Liikunta on myös osoitettu tehokkaaksi lääkkeeksi tautia ja lähinnä kai sen oireita vastaan. On tärkeää pyrkiä etenkin ylipainosta eroon ja ainakin minulle juoksu on myös henkisesti terapeuttinen kokemus stressiä laukaisevana tekijänä.

On myös tärkeää huomioida se miten henkinen jaksaminen joutuu koetukselle taudin kanssa eläessä. Masennus on yleinen vaiva MS-potilaillakin, enkä ole itse mikään poikkeus ennen taudin diagnosoimistakaan. Itse uskon että jonkinlainen yhteys on masennuksella ja sen vaikutuksella ihmisen vastustuskykyyn sekä moneen muuhun elimistön osaan ja MS-taudin puhkeamiseen.

MS-tautia sairastavilla on todettu tutkimuksissa esimerkiksi sinkin ja D-vitamiininkin puutosta sekä "luontaisesti"(?) korkeitä kortisoliarvoja. Kortisolihan on tunnettu stressihormoni, jonka vähentäminen voi olla järkevää MS-tautia sairastaville monestakin syystä. Tähän tavoitteeseen sopii esimerkiksi C-vitamiini, joka on myös hyvä lähde infektioiden vastaiseen taisteluun ympärivuotisesti.

Mitä tahansa suosituksia erinäiset pilleripurkit antavatkaan tietyn lisäravinteen käyttömääristä, on syytä ymmärtää että ne tulee useimmiten ylittää vaikkapa nyt sinkin, D-vitamiinin ja monen muun lisäravinteen suhteen roimasti etenkin talvella. Uskoisin että edellä mainitut lisäravinteet ovat etenkin tärkeitä infektioriskin pienentämisessä ja jo saadun infektion rauhoittamisessa.