tiistai 31. maaliskuuta 2015

31.3.2015

Suuri sekaannus ja hämmennys vallitsee.

Vielä ei tiedetä että mitä oikeastaan pitäisi tehdä tämän löydökseni ja asioiden suhteen ollenkaan. Minulla on huomenna lääkäriaika omalle työterveyslääkärille, joka nyt sitten toivon mukaan kirjoittaa lähetteen neuropolille, sillä ei tämä muuten selviä eteenpäin sitten millään.

Työterveyshuollostamme vastaava lääkäri painotti että minulla ei oltu vielä diagnosoitu syringomyeliaa, mutta rehellisesti sanottuna omasta mielestäni se kyllä siltä alkaa äkkiä muuttuneiden oireilujen sekä magneettilöydöksen perusteella näyttää.

Nyt pitäisi vaan aika äkkiä päästä sitten eteenpäin ihan johonkin polille tai sairaalaan kuvauttamaan pää ja loput selkärangasta. En vaan tiedä milloin se tapahtuu ja mitä sitten vielä löytyy, mutta toivon että joku päättävä elin tai ylilääkäri jossain pitää kiirettä asian kanssa.

Tuntuu ihan siltä kun olisin avannut sen kuuluisan Pandoran lippaan mennessäni magneettikuviin ja nyt sitten päästin valloilleni ihan kaiken sellaisen pahan, negatiivisen sun muun kuonan että sen tunkemista elämääni on enää vaikeaa pysäyttää.

Tavallaan kai kuitenkin olen tyytyväinen että ollaan pystytty tarttumaan johonkin konkreettiseen löydökseen minussa. Aika pitkään olin liikkeellä täysin absurdien diagnoosien voimin ja minua syytettiin milloin mielisairaaksi kuvittelijaksi, oudon viruksen kantajaksi kuin HIV- potilaaksikin.

Jos minulla tuo Syringomyelia nyt on, niin sen kanssa eläminen tulee olemaan todellista itänaapurin rulettia. Pelottava ajatus että näin 29-vuotiaana saa diagnoosin, joka muuttaa kaiken loppuelämäksi ja paluuta samanlaiseen elämään ei ole.

Oudosti fyysiset oireet ovat muuttaneet muotoaan sitten tuon magneettilöydöksen jälkeen, jonka johdosta pelkään että kuvittelen osia kivuista koska ne eivät ennen aivan tuolla tapaa esimerkiksi selkärankaa vaivanneet niin kuin nyt saatuani tietää C6-nikaman pienestä onteloitumasta. Toisaalta alempaa selkää ei ole vielä kuvattu, mutta sielläkin on NYT ikävää kipua melkein koko ajan ristiselän suunnalla.

Olen viime öinä nukkunut ensiksi illasta noin nelisen tuntia ja sitten kipujen takia ollut ylhäällä muutamisen tuntia. Tämän jälkeen olen saanut sitten taas muutaman tunnin unta, mutta lopulta herätyskello on herättänyt. Nukun siis tuollaisia pätkiä joihin joko liittyy tuki- ja liikuntaelinten kipuja taikka ei, mutta herään kuitenkin yöllä ja sinnittelen ylhäällä jonkin aikaa.

Huomenna kai sitten lääkärillä keskustellaan tulevaisuudesta tutkimusten suhteen sekä jatkosta työelämässä. Nyt kun minulla on sellainen työ että vaikka enimmäkseen istutaan tietokoneella asiakaspalvelussa, niin välillä pitää kyllä sitten tehdä fyysisiäkin töitä ja se on paha juttu tehtäväksi tällä hetkellä.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

29.3.

Viime perjantain magneettikuvalöydöksen jäljiltä vietin taas tovin jos toisenkin internetissä lukien tästä selkärangastani löytyneestä "löydöksestä".

Kyseessä on siis syringomyelia, eli lyhyesti kerrottuna selkärangan nikamissa sijaitseva ontelo ja siihen liittyvä sairaus. Tämä löytyi käsittääkseni minulta kaulaa ja niskaa käsittävästä nikamasta, mutta saan varmasti siihen vahvistuksen vasta huomenna.

Tällainen "tauti" mikäli se sellaiseksi osoittautuu voi aiheuttaa neurologisia oireita hyvin laajalta skaalalta kantajalleen. Nyt täytyy sanoa että näiden neljän kuukauden tutkimusten jäljiltä tätä asiaa en kyllä osannut ihan arvata, mutta kuten aiemmin todettu niin onpahan vihdoinkin jotain johon tarttua sen jälkeen kun puolet ajasta olen pelännyt jotain todella vakavaa ja puolet ajasta olen pitänyt välillä itseänikin luulosairaana.

Eipä silti, kyllähän tämäkin on pahentuessaan aika vakava löydös ja ymmärrän että se taitaa nytkin jo vähän aiheuttaa minulle oireita, mutta ei ehkä sellaisia kun se voi pahimmillaan tehdä.

Mitä ilmeisimmin nämä viime kuukausien "kurkkukivut", kaulakivut ynnä muut ovat siis tosiaan olleet heijastekipuja tuolta nesteen täyttämästä ontelosta kaula- tai niskarangassa. Olin tätä mieltä hiljalleen tuon kurkkupolin käynnin jälkeen, sillä siellä nyt tuo kurkku ja nielu tutkittiin niin tarkkaan etten enää uskonut sen puolen hirveästi valottavan asiaa huolimatta siitä että pyysin kaulan osien magneettikuvausta.

Lääkäri totesi että tässä vaiheessa on vaikea sanoa voivatko nämä oireet liittyä siihen onteloon vaiko eivät. Sanoisin että totta kai nämä luultavasti siihen liittyvät kun aikalailla samoilla leveysasteilla vartalossa nyt sijaitsee se onteloinen nikama sekä kurkku, kaula ja sen muut seudut.

Lähinnä pelottaa se että voiko näitä olla lisää vielä selkärangassa vaiko ei. En tiedä vielä kuinka radikaali muutos tässä joudutaan elämäntapaani tekemään, mutta uskon että siitä varmasti keskustellaan pitkään ja hartaasti.

Tuollainen Syringomyelia voi kehittyä monestakin syystä. Mietin tässä mahdollisesti jonkinlaista vammaa jonka olen voinut saada joskus sille seudulle taikka sitten synnynnäistä vikaa rangassa, joka ei kyllä sinänsä ole aiempina vuosina näyttänyt minulle merkkejä ennen tätä.

Ikävä sivupiirteenä nyt juuri noita yläselän nikamia, käsiä ja kaulaa on alkanut särkemään kovasti tuon löydöksen jälkeen. Pelkään että tuon kivun olen tainnut nyt kehittää ihan itse, sillä ei minua noihin paikkoihin särkenyt ennen tätä tietoa löydöksestä.




lauantai 28. maaliskuuta 2015

27.3.2015

Perjantaina vielä päätin kokeilla onneani ja yrittää saada jonkun lääkärin soittamaan minulle magneettikuvausteni tuloksista, vaikka alunperin oli sovittu maanantai vasta soittoajaksi.

Sain kuin sainkin kiinni erään lääkärin, jonka kanssa oli jutellut puhelimitse kerran aiemminkin. Tuloksista sen verran hän tarinoi, että nuo kaulan pehmytosat sun muut olivat magneettikuvauksessa aivan kunnossa eikä sieltä nyt sitten löytynyt mitään sellaista mistä huolestua.

Sen sijaan hän kertoi että kuvauksen sivulöydöksenä "jotain" oli löytynyt minun niskanikamastani. Radiologi oli kiinnittänyt siihen huomiota poikkeavuutena, jonka merkitystä oireisiini nähden ei oltu osattu vielä oikeastaan sanoa.

Lääkäri kertoi että tällainen muutos nikamassa kyllä vaatisi lisää tutkimuksia. Hän jopa sanoi että se voisi viitata neurologiseen sairauteen eli vaikkapa MS-tautiin.

Hetken puin asiaa päässäni ja tokaisin etten kyllä ollut ottanut huomioon MS-tautia näiden oireiden aiheuttajana. Mielestäni en kyllä kärsi sellaisista oireista, mutta nyt kun on tehty näin paljon jo erilaisia tutkimuksia ja tämä on ensimmäinen kerta kun jotain on löytynyt konkreettisesti, niin siihen on nyt tartuttava.

Kolkkoa saada tietää tuollaisesta löydöstä, vaikka jälleen lääkäri painotti että kyseessä voi olla sellainenkin juttu jota ei välttämättä pidetä neuropolin arvoisena.

Maanantaina lääkäri soittaa uudelleen. Tämä lääkäri jonka kanssa puhuin epäili että pään magneettikuvaus olisi varmasti tehtävä myös, sillä tosiaan nyt tämän löydöksen pohjalta on oletettavaa että jotain neurologista vikaa voi olla takana.. ehkä.

Tämä löydös jostain nikamastani on aika merkittävä juttu, sillä en meinannut saada lähetettä ollenkaan tuohon magneettiin epäystävälliseltä kurkkulääkäriltä, joka piti tätä magneettia aivan tarpeettomana tutkimuksena ja huusi minulle siitä kovaan ääneen puhelimessa.

Hän on se sama heppu joka minulle jatkosta nyt maanantaina soittaa, enkä tiedä enää että miten suhtautua asiaan. Hän olisi minut jättänyt puimaan jotain fysioterapeuttista hoitoa kun tosiasiassa tämä voikin olla jotain paljon ikävempää.

Paitsi että olen lopen kyllästynyt käymään lääkäreissä ja sen tiimoilta onnistunut polttamaan valtavasti rahaa tutkimuksiin, niin nyt suurella todennäköisyydellä joudun polttamaan vähän vähemmän rahaa seuraaviin tutkimuksiin SAIRAALASSA jonkun vakavan neurologisen sairauden poissulkemiseksi.

Minulla oli paha aavistus tuosta magneettikuvauksesta sieltä poistuessani. En ymmärrä vieläkään että miksi tätä tutkimusta pidettiin niin tarpeettomana, kun se kuitenkin avasi nyt jonkinlaisen polun saada hahmottaa sitä mikä minua vaivaa.

Katsotaan mitä maanantai nyt tuo tullessaan.  En kuitenkaan enää viitsisi kuulla yhdeltäkään lääkäriltä tai kanssaihmiseltä epäilyksiä siitä että tämä on jotain luulosairautta tai stressiä, kun tämä ei selkeästikään sitä enää ole.


torstai 26. maaliskuuta 2015

26.3.

Odottelen tässä tuon "pelätyn" magneettitutkimuksen tuloksia parhaillaan.

Senkin tiimoilta saatiin aikaiseksi taas aikamoinen farssi aina siitä lähtien kun eilen illalla lähdin tuolta magneettikuvauksesta kotiin.

Ensiksi kun pääsin laitteesta ulos, niin minulle ilmoitettiin että kuulemma jollekin tuloksia tulkitsevalle radiologille on ilmoitettu että hän mahdollisimman pian antaisi sitten lausunnon mahdollisista löydöksistä.

Noh, tiedustelin tätä asiaa vielä vastaanottotiskillä ja siellä minulle kerrottiin että millekään lääkärille ei kuulemma oltu siinä talossa jätetty soittopyyntöä tuloksista vaikka äskeinen magneettihoitaja näin minulle antoi ymmärtää.

Sitten vastaanotossa työskennellyt tyttö sanoi että oli kuulemma täysin sattumanvaraisesti valinnut jonkun yleislääkärin ilmoittamaan minulle huomenna tulokset. Lähdin sitten kotiin odottamaan soittoa.

Aamulla soittoa ei kuulunut, joten soitin uudelleen asiakaspalveluun että voisiko lääkäri soittaa tosiaan tänään tuloksista JOS ne ovat valmiit. Luurin toisessa päässä ollut nainen ilmoitti että hän laittaa soittopyynnön kiireellisenä menemään ja että tämä joku naislääkäri kyllä soittaa sitten heti.

Meni viitisen tuntia ja soitin uudelleen asiakaspalveluun, koska soittoa tältä lääkäriltä ei ollut kuulunut. Tällöin minulle ilmoitettiin että tämä "joku" lääkäri jonka piti soittaa oli kuulemma torjunut soittopyynnöt.. koska hänellä ei ollut niitä tuloksia saatavilla.

Sitten päästiin siihen kysymykseen että MILLOIN tulokset olisivat tästä kuvauksesta oikeastaan valmiit, koska minulle ei oltu eilen kuvauksessa annettu mitään aikataulua siitä että milloin tulokset saisin kuultavaksi? Tällöin tämä puhelimen toisessa päässä ollut nainen kertoi että minua koskien oli soittopyynnöt laitettu tuolle kurkkulääkärille jolta sain nyhtää lähetteen magneettiin sekä eräälle työterveyslääkärille, jota en ollut koskaan tavannutkaan.

Se ei ollut selvinnyt että kuka nämä soittopyynnöt oli siirtänyt näille kahdelle hengelle. Nainen luurin toisessa päässä ilmoitti että magneettikuvauksen tulokset olisivat saatavilla oikeastaan vasta maanantaina, kun minulle tosiaan ei kerrottu mitään siitä että kuinka pitkään kestää saada tuloksia tällaisesta tutkimuksesta. Oletin että tulokset olisivat valmiit seuraavana päivänä, koska eräskin tämän saman firman joku vastaanottovirkailija tarinoi minulle pitkään siitä kuinka tämä magneettikuvaus on niin nopea ja tarkka vaihtoehto kuvantamiseen että tosiaan kannattaa tulla tekemään kuvaus pikimmiten tänne heille.

Noh, nyt sitten tältä puhelinääneltä sain tietää että TÄSSÄ KUULEMMA KESTÄÄ ja että puhelinaikoja on sitten vasta maanantaina saatavilla. Kukaan ei olisi siis ilmoittanut minulle että tulokset saisin vasta maanantaina, joten tuntuu vähän siltä että varmaan jotkut röntgeninkin tulokset saisin nopeammin kuin tämän magneettitutkimuksen.

Minut on ennenkin jätetty ilman vastausta Terveystalolta tällaisissa tapauksissa, jossa luvattua soittoa ei ole koskaan tullut paitsi vääntämällä asiasta puhelimessa. Lähtökohtaisesti siis olisi voinut jo ilmoittaa ajoissa että tutkimustulosten saamisessa kestää verratenkin pitkään, joten ei kannata odotella soittoa ihan heti seuraavaksi päiväksi.


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

25.3.

Niinhän siinä sitten käy että ennen pitkää on pakko toimia puoleen taikka toiseen.

Otin selvää mahdollisuudesta päästä magneettikuvaukseen tuonne halvempaan paikkaan täällä Helsingissä, mutta siellä sitten todettiin että tämä uudempi lähete sisälsi sen kokoluokan tutkimuksen ettei heidän laitteillaan voinut sitä kuulemma tehdä.

Vaihtoehdot olivat vähissä ja niin oli minun jaksamisenikin. Lopputuloksena varasin sitten Terveystalolta tuon kuvantamisen ja marssin sinne työpäivän päätteeksi tietäen että Visa rutisisi kivusta tämän tutkimuksen jälkeen ja ehkä myös sen jälkeen tämän kaiken epäilyn ja pelon voisi jättää taakseen.

Tieto lisää tuskaa taikka sitten se vapauttaa siitä.

Pääsin sisään huoneeseen melkein viime tipassa ennen tutkimusta. Täyttelin huolimattomasta informaatiolomakkeen ennen kuvantamista ja sitten minut ohjattiin riisuumaan vaatteeni lähimpään pieneen pukukoppiin.

Siellä sitten riisuin kaikki päällysvaatteet lukuunottamatta sukkia ja kalsareita. Tämän jälkeen minun oli käsketty pukea päälleni ruskea "pappojen aamutakki" ja jäädä odottelemaan lisäohjeita. Olin kopissa varmaan noin kymmenisen minuuttia ja sitten minut ohjattiin peremmälle tutkimussaliin.

Minulle kerrottiin lyhyesti tutkimuksen vaiheet ja sain esittää pari kysymystä. Ensimmäiseksi sain tietää että tutkimus veisi noin 40 minuuttia, joka kyllä siinä putkilossa maatessa olisi aika lähellä maksimaalista sietokykyäni. Tämän jälkeen minulle laitettiin käteen kanyyli ja siitä virtasi varjoainetta suoniin kuvantamisen helpottamiseksi.

Sitten minut työnnettiin magneettikuvauskoneen putkeen ja sitä ennen sain korville kuulokkeet josta tulvi rokkia. Käteen annettiin laite jolla sai kutsuttua hoitajan jos pelotti.

Ennen kuin kuvaus alkoi pyysin että laitettaisiin vähän klassista musiikkia, sillä rokki tähän tilanteeseen kuulosti omiin korviin pikkaisen liian anarkistiselta ottaen huomioon että sydän takoi tuhatta ja sataa.

Työnnyin koneen sisässä olevaan putkeen ja tuijotin hetken katossa sijaitsevaa sinistä viivaa. Kieltämättä koin klaustrofobiaa muutaman hetken, mutta äkkiä suljin silmät ja ryhdyin kuuntelemaan musiikkia. Yritin torkahtaa ja pitää silmiäni kiinni kun masiina rupesi jyskyttämään ja meluamaan tasaisin väliajoin voimistuvin pulssein.

Kykenin välillä rentoutumaan ja pidin silmiä kiinni ja torkahtelin. Kykenin rauhoittumaan ja pysymään paikallani, vaikka välillä tuli nielaistuakin. Tämän nielaisemisen kanssa annettiin sellainen ohje ettei sitä kannattaisi tehdä, mutta se on taas kertaalleen helpommin sanottu kuin tehty ottaen huomioon että pitäisi olla nielaisematta kertaakaan noin 40 minuuttiin.

Lopulta tutkimus päättyi ja kone rullasi minut takaisin päivänvaloon. Minulta otettiin kanyyli pois ja ohjattiin pukeutumaan. Samalla sain vain tietää että kuvaukset olivat kuulemma onnistuneet hyvin ja että joku radiologi soittaisi tuloksista jossain vaiheessa pian.

Ymmärrän kyllä ihmisiä jotka ahdistuvat tuon koneen sisuksissa makaamisesta. Fiilis siellä sisällä on tosi ahdas ja varmasti pelottava, vaikka ilma kyllä virtaa ja valoa on.

Lopuksi sain vielä mukaani nuo kuvantamiset CD:lle. En kyllä tiedä mitä teen noilla kuvilla, mutta olen niiä tässä hiukan katsellutkin jo lävitse ymmärtämättä luonnollisesti niistä mitään.

Paljonko tämä touhu nyt sitten maksoi? Köyhdyin 600€ tästä hienosta kokemuksesta putkilossa ja samalla totesin että tämän jälkeen en enää kykene käymään yksityisellä lääkäriasemalla pitkään aikaan, vaan julkiselta on löydettävä sitten seuraavaksi apua taikka sitten ei.

Minulle luvattiin että joku soittaisi tuloksista huomenna. Saa nähdä nyt että oliko tämä tutkimus todella täysin tarpeeton ja hassasinko rahani turhaan niin kuin tuo lähetteen antanut kurkkulääkäri minulle manasi vai löytyykö nyt sitten sieltä jotain mullistavaa joka selittää kaiken.

Tänä yönä en nuku hyvin, mutta ehkä huomenna ainakin tällainen lääkärirumba saattaa olla menneen talven lomia.


tiistai 24. maaliskuuta 2015

24.3.

Sain tänään postissa uuden lähetteen magneettiin tältä samaiselta kurkkulääkäriltä jonka kanssa olin aluksi tapellut ylipäätään saadakseni magneettiin lähetteen.

Aiempi lähete oli EP1BG "kaulan pehmytosien vahvakenttä-MT" ja nyt oli sitten tullut sellainen kuin EP1CM "kaulan laaja 3 teslan MT".

En tiedä miksi olin saanut tuollaisen toisen lähetteen häneltä kun tuo ensimmäinenkin oli niin vaikeaa saada.

En nyt oikein tiedä siltikään että mitä tehdä. Oireet eivät ole ainakaan pahentuneet, vaan ovat jatkuneet samanlaisina päivästä toiseen. Myös kaulan imusolmukkeet tuntuvat kyllä paineltaessa, mutta eivät ole ainakaan kasvaneet. Kai se on hyvä havainto.

Muuten niin olen yrittänyt kahlata taas paljon lävitse vaikka mitä liittyen tällaisiin oireisiin ja tauteihin internetistä. Paljon löytyy onneksi vaikkapa englanniksi materiaalia siitä että mihin kaikkeen tällaiset oireet voisivat liittyä, mutta totuus on myös se että kun vaihtoehtoja alkaa olemaan todella paljon niin kukkaro myöskin alkaa huutaa tyhjyyttään kovin äkkiä tämän kaiken keskellä. Kuinka monta verikoetta pitäisi vielä ottaa ja mitä testata? Entä neurologia?

Olen edelleen aika katkera julkista terveydenhuoltoa ja vähän yksityistäkin kohtaan. Vaikka olen päässyt asioimaan sinne jopa huimasti 2-3 kertaa, niin ei siellä kyllä ole mitään selvinnyt koko tänä aikana ja viimeisin kurkkulääkärikin on vain kehottanut tulemaan uudestaan puolen vuoden päästä.

Siinä kyllä kieltämättä aletaan onnistua kohdallani, että potilas saadaan nyt vihdoin kyseenalaistamaan oireensa huolimatta siitä että tämä "oireilu" voi olla ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Uuvuttava henkinen ja fyysinen ponnistelu diagnoosin saamiseksi oikeasti vie voimia ja kuluttaa kukkaroa, sillä julkiselta puolelta ei saa kovinkaan helposti mitään hoitoa aikaiseksi. Yksityinenkin puoli on ainakin minun kohdallani aikamoinen paperitiikeri, sillä hekin empivät ja empivät huolimatta rahasta siihen malliin että mikään ei etene kovinkaan nopeaa tahtia.

Siltikin tänään alkoi ahdistaa tämä selkeä päättömyys ja kaikkien asioiden etenemättömyys näiden oireiden ympärillä. Kai tuo magneettikuvaus pitäisi saada tehtyä ja mahdollisimman halvalla, sillä minulla on mennyt todella paljon rahaa näihin yksityisen puolen tutkimuksiin jo muutenkin ilman mitään oikeaa lopputulosta.

Sitten ihmetellään että potilas masentuu ja häntä ahdistaa kun kunnon diagnoosia ei kuulu eikä näy. Olen näiden oireilujeni aikana nähnyt vähän liiankin monta tympeää lääkäriä, jotka ovat tylysti käännyttäneet ennen pitkää pois ja leimanneet hulluksi.

Alan minäkin olemaan oikeasti aika väsynyt käymään noissa tutkimuksissa. En ole nyt vähään aikaan käynyt lääkärissä, mutta kunhan saan palkkaa ensi viikolla niin alan harkita sitä magneettikuvausta. Kai se sitten on tehtävä, mutta olen edelleen aika kahden vaiheilla senkin suhteen kun minulle tuo lähetteen antanut lääkäri oli niin vihainen kun ylipäätään sitä pyysin.

Toisaalta en kyllä edes tajua että miksi hän oli nyt laittanut tuollaisen uuden lähetteen jos kerran vanhakin irtosi niin vaikeasti. Netistä ei löytynyt oikeastaan informaatiota niinkään tuosta kolmen teslan kaulan laajasta magneettikuvauksesta, mutta oletan sen olevan joku tosi definitiivinen kuvantamismenetelmä tähän hommaan.

Tavallaan pelottaa tosi paljon se mitä tämä oireilu voi olla, mutta eniten ehkä en jaksaisi enää edes tuppautua mihinkään tutkittavaksi kun mikään ei oikein näytä johtavan mihinkään. Neljä kuukautta pelkoa on paljon ihmiselle muiden arkisten huolien seassa, joten kieltämättä alan olemaan niin uupunut koko ajan näitä asioita miettimään että jos edes jaksan tuota magneettia hoitaa pois alta, niin sen jälkeen taidan ihan vaan käpertyä itseeni ja yrittää selvitä oireitteni kanssa ilman minkäänlaista lääkärikunnan apua.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

21.3.

Viimeisimmästä käynnistäni lääkärissä on nyt kulunut melkein viikko.

Huolimatta oireideni jatkumisesta poden tällä hetkellä kai jonkinlaista häpeää siitä että ylipäätään olen juoksuttanut itseäni lääkärillä viime kuukausien ajan jatkuvalla syötöllä.

Löydökset ovat olleet laihoja tai vähintään epämääräisiä. Olen pyrkinyt nyt venyttelemään sekä ulkoilemaan paljon. Kävelen nykyään koko ajan ja juoksu pitäisi aloittaa piakkoin uudelleen huolimatta ikävistä kivuista ja säryistä joka päivä.

Niska ja hartiat ovat koko ajan lujilla ja ovat varmasti olleet ennen tätäkin. Siltikään kipuja ei suun alueelle ole tullut tässä määrin kuin nykyään. Tuntuu että kielikin on kipeä nykyisin koko ajan, mutta ei siellä kyllä kai mitään selkeää ole nähtävissä.

Sain sen lähetteen sinne magneettikuvaukseenkin. Sain vinkkiä että Helsingin Ruoholahdessa olisi eräs halvempi magneettikuvausklinikka verrattuna tuohon Terveystaloon, joka tosiaan vaatisi sen 600€ kyseisestä hommasta. Julkiselta puolelta kukaan ei ole viimeisimmänkään kurkkupolikäynnin jäljiltä ehdottanut menemistä magneettiin.

Lähetteen kirjoittanut lääkäri suurinpiirtein haukkui minut pystyyn kun sanoin että haluaisin jatkaa tutkimuksia. Hän oli ylimielinen ja ymmärrän että hänen päädiagnoosinsa kyseenalaistaminen kävi ammattiylpeyden päälle, mutta toisaalta sitten terveyttäni minun tässä kai pitäisi ajatella ensiksi eikä jonkun kurkkutautien erikoislääkärin egon kohluja.

Kuten aiemminkin kirjoitin olen aika vaiheilla sen suhteen että mitä itsekään enää uskon. Oireiden jatkuessa ja löydösten ollessa olemattomia alan hiljalleen puntaroimaan sitä että ehkä tosiaan olen kuvitellut vain kaiken ja todellisuudessa vika onkin päässäni, niskassani, kuvitelmissani tai ihan missä vaan kohtaa tuntoaistejani.

Edelleen häiritsevät nämä kaulan imusolmukkeet. Eivät ne ole ainakaan suurentuneet, mutta joku kuitenkin sai ne tammikuun alun jäljiltä näkyviin ja väitän edelleen etteivät ne olleet tuollaisia ennen sitä toisin kuin tämä erikoislääkäri väittää.

On turhauttavaa itse pyrkiä diagnosoimaan itseään. Tosi moni lääkäri on vain vastaanotoille kiekaissut jonkun idean esille vaikkapa "kroonisesta nielurisatulehduksesta" ja sen jälkeen jättänyt tekemättä mitään sen eteen että asia voitaisiin tutkia. En saanut mitään lisälähetettä tosiaan eteenpäin tuolta julkiseltakaan puolelta viimeksi, mutta onhan minulla toisaalta se magneetti.

Jos ikinä selviän tästä, niin vakuutan ja vannon etten enää mene lääkäreille selittämään yhtikäs mitään ennen kuin pää putoaa harteilta. Sen verran kylmää kyytiä ja nuivaa kohtelua olen saanut osakseni nyt näiden tutkimusten aikana, että ihan suoraan sanottuna minulle on kehittynyt se kuuluisa lääkäripelko.

Olen huomannut sen miten vahvasti lääkärit sortuvat spekulaatioon heti kun kyseessä ei olekaan mikään helppo perustapaus. Useimmiten ainakin minun kohdallani on lähdetty siitä että olen masentunut, ahdistunut ja niin hirveän uupunut että imusolmukkeet ovat kaulalla siinä kunnossa missä ovat, kieli ja kurkku ovat kipeitä ynnä muuta.

Voi helvetti mitä paskaa.

Omaan moraaliseen ja eettiseen ajatteluun sopisi paremmin se että jos olet lääkäri ja et oikeasti tiedä mikä potilasta vaivaa, niin sen kuudennen käyntikerran jälkeen varmaan kannattaisi sitten työntää se potilas eteenpäin lähetteellä sellaisen luo joka voisi edes tietää asiasta jotain. Toisaalta minun tapauksessani nämä "tietäjät" eli alan erikoislääkärit ovat nyt sitten olleet kyllä aika laihoja tuloksia hekin asian selvittämisen suhteen.

Muistan edelleen tuolta ensimmäiseltä erikoislääkäriltä sen kun hän onnistui löytämään jonkun kipeän kohdan kaulalta ja sanoi että kivut voisivat jotenkin liittyä kielilihakseen. Tätä asiaa ei kuitenkaan sitten sen enempää lähdetty selvittämään.

Asiasta toiseen siirryttäessä tuolta Suomi24:n puolelta käynnistämäni keskusteluketju on alkanut aikalailla hiipumaan. Ehkä hyvä näin tässä vaiheessa, vaikka sain tosi paljon hyviä neuvoja sekä ohjeita sieltä viikkojen ajan tasaiseen tahtiin. Olen laittanut ylös kaikki sellaiset kommentit jotka kuulostivat mahdollisimman valottavilta tai joiden perusteella voisi yrittää itse tutkia asiaa pidemmälle.


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

17.3. "julkisella"

Sain eilen yllättävän puhelun korva- ja kurkkuklinikalta, johon olin saanut lähetteen päälle kuukausi sitten. Tuolloin veikattiin että näin epämääräisillä oireilla ei kuulemma päästä lähellekään TODENNÄKÖISESTI tuota paikkaa.

Oli toimittava nopeasti jos meinasi sinne päästä, vaikka olinkin ennen tätä jo käynyt yksityisellä kerran kurkkutauteihin erikoistuneella lääkärillä saaden tämän epämääräisen M53.0 diagnoosin.

Äkkiä oli lähdettävä töistä vielä samana päivänä Haartmaninkadulle. Päätin että menisin kyllä paikalle aiemmasta yksityisen puolen käynnistä huolimatta, sillä minuun nyt oli kuitenkin nähty sen verran vaivaa että oli parempi käyttää tuo tilaisuus kuin olla käyttämättä kaiken koetun jäljiltä.

Klo 15.15 minulla oli aika tuonne ja lähdin kohti Meilahtea ja Haartmanin sairaalaa melkoisessa kiireessä suoraan töistä. Tuo alue on minulle todella tuntematon, joten kesti hiukan aikaa että pääsin alueelle ja löysin tuon varsin sivussa olevan kurkkupolin.

No joo, paikalle päästyäni täyttelin lomakkeita ja lappuja. Tämän jälkeen lähdin odottelemaan vuoroani ja voin todeta että ei siellä ollut minun lisäkseni kuin neljä muuta ihmistä. Oikeastaan vasta joskus 15.30 aikoihin alettiin ottaa potilaita vastaan. Sinänsä vähän ihmetytti kun yksityisellä lähetteen kirjoittanut väitti että kurkkupolillakin on kuulemma hirveät jonot ja vaikeaa saada aikoja kun nuo vastaanotot kestivät about 20 minuuttia per potilas ja määrät olivat vähäiset muutenkin.

Minut otti vastaan sairaanhoitaja sekä lääkäri samassa huoneessa. Siellä oltiin jopa tutustuttu tapaukseeni kurkkukivusta ja epämääräisistä oireista, joten minua vielä vähän haastateltiin. Tämä kurkkulääkäri uskoi että tuo hammaskiven poisto olisi voinut aiheuttaa kaiken tämän oireilun ja sitten juteltiin taas kaikenlaisista viruksista, bakteereista ynnä muusta jotka eivät välttämättä näkyisi verikokeissa ollenkaan.

Hohhoijaa.

Sitten taas katseltiin kurkkuun ja tehtiin ääntämisharjoituksia. Kun lopulta sinne kurkkuun katselu oli niin vaikeaa, niin lääkäri tunki nenästä sisään jonkinlaisen pitkävartisen luotaimen ja katseli sillä kuulemma aika pitkälle kurkkuun ja nieluun. Tätä minulle ei oltukaan vielä tehty.

Löydökset olivat seuraavat: ei taaskaan mitään. On kai siis uskottava että nämä kurkun tuntemukset korviin yms. kivut korviin ovat jonkinlaista heijastetta jostain.

Imusolmukkeista hän ei osannut sanoa mitään ja taas keskusteltiin siitä että voisivatko niskat, hartiat ja niiden jumiutuminen aiheuttaa tällaista oireilua. KUULEMMA VOISIVAT hyvinkin, mutta imusolmukkeiden oireiluun voisi hänen mielestään hyvinkin olla syynä tämä jo aiemmin varsin selkeä "joku tulehdus".

Keskusteltiin myös refluksin mahdollisuudesta kurkkukipuihin, mutta tosiasia edelleen on että se tuskin selittää imusolmukkeita kaulalla. Muutenkaan refluksi ei oikein nyt taida selittyä syyksi, mutta huomasin kyllä että tämäkin suosittu vaiva oli tarjolla syyksi taas kertaalleen.

Sovittiin että oikeastaan vasta noin puolen vuoden päähän voisi yrittää varata kontrolliaikaa. Tuntuu vaan nyt siltä että nuo kurkku yms. lääkärit eivät oikein voi asioilleni nyt mitään tehdä enää kun toinen uskoo tulehdukseen jota ei näy verikokeissa ja toinen sanoo että kaikki johtuu niskoista, hartioista ja muusta sellaisesta.

Ketä nyt sitten uskoa? Yritän jatkaa eteenpäin oireiluista huolimatta vetämällä lisäravinteita, liikkumalla ja venyttelemällä. Toisaalta työni on edelleen istumapainotteista, joten rasitusta noihin ikäviin kohtiin tulee joka tapauksessa.







maanantai 16. maaliskuuta 2015

Materiaalia ja infoa

Kahlaan jatkuvasti lävitse materiaalia lähinnä internetistä liittyen näihin oireisiini. Paljon osuu silmien eteen informaatiota  "toisella kotimaisella" eli englanniksi eikä juurikaan suomeksi, vaikka aivan varmasti täytyy olla ihmisiä jotka kärsivät samanlaisista oireista ja kivuista kuin minä tämänmaan kamaralla.

Vihdoinkin tärppää suomeksi eräässä terveyteen liittyvässä blogissa, jossa käsitellään minulle jo ennestään tuttua TMJ-nivelen eli temporomandibulaarisen nivelen ts. leukanivelen seutujen toimintahäiriöistä käsittelevää kirjaa. Tässä linkki jos kiinnostaa:

http://www.hankalapotilas.net/2012/07/kirja-arvostelu-taking-control-of-tmj/

Ulkomaisilla foorumeilla tällainen epämääräinen kurkkukipu ja kaulan/leuan alueen kivut ovat tyyppijuttuja TMJ-oireissa. On aivan totta että minullakin näitä leukanivelen kipuja esiintyy ja saan ne kuriin ao. nivelen seutuja hieromalla, mutta tosiasia edelleen on että kivut palaavat ja ovat siinä määrin epämääräisiä ettei voi oikein tietää mikä niiden perimmäisin lähtöpiste on.

Pointti tuossa minulle on se että tällainen vaiva ylipäätään on olemassa. En tiennyt siitä "purentaviastani" huolimatta ennen tammikuuta, mutta nytpä tiedän kun olen asiaan aivan itse perehtynyt oireiden perusteella. Olen käynyt aika monella lääkärillä valittamassa tilannettani, mutta edes hammaslääkäri ei ole raottanut mahdollisuutta siihen että jotenkin leukanivel tässä voisi olla eräs syypää oireisiin.

Toisaalta ihmetyttää edelleen se että miksi nämä kaikki kivuliaat vaivat yhtäkkiä alkoivatkaan tammikuussa, kun ennen sitä oli eletty näillä leukaluilla ja purennoilla melkein se 30 vuotta ilman tämän suunnan kipuja ollenkaan. Täytyyhän tässä olla se joku kuuluisa laukaiseva tekijä, mutta hammaslääkärin saaminen vastuuseen siitä että hänen hammaskiveen suuntautuva operaationsa olisi sille syypää tulee olemaan vaikeaa näillä resursseilla.

Otin muuten nyt käyttöön kunnon tehokuurit magnesiumia sekä mm. chlorellaa sisältävää jauhesekoitusta. Magnesiumin pitäisi vaikuttaa lihaksistaan ja päälle vedän vielä Aloe Vera-juomaa kuuriluontoisesti, niin katsotaan alkaisiko se johtaa edes jotenkin kehon rauhoittumiseen tässä vaiheessa.


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Minä, lääkärit ja oireet

Suomi24:n puolella olen saanut perinteisesti sekä risuja että ruusuja tämän oireiluni johdosta.

Olen ihan kiitollinen palautteesta puoleen jos toiseen, mutta kieltämättä alunperin ideana oli saada samankaltaisista oireista mahdollisesti kärsiviä tai kärsineitä hieman valottamaan kokemuksiaan. Tällaisten ihmisten mukaantulosta keskusteluihin on ollut apua monessakin mielessä, mutta ongelmaksi on kieltämättä muodostunut se että tuon kaulan ultraäänen jälkeen aika moni kaulan alueen rauhasperäinen syy oireille on nyt suljettu pois.

Sitten jää jäljelle kaikenlaisia autoimmuunisairauksia, joiden oireita osin tunnen ja en tunne omaavani ilman sen tarkempia tutkimuksia. Huomaan että osittain oireilut voisivat viitata esimerkiksi Sjögrenin syndroomaan, krooniseen väsymysoireyhtymään ja ehkä jopa MS-tautiin. En kuitenkaan pidä oireitani ainakaan tällä hetkellä niin voimakkaina että hirveästi mihinkään noista täyspäiväisesti uskoisin, sillä minulla on kuitenkin selkeä piste josta väitän oireiluni alkaneen eli tuon kirottu tammikuu 7. päivä hammaskiven poistoineen.

Hammaskiven poistosta alkaneisiin infektioihin näin pitkäaikaisesti ei näemmä hirveästi ole kotimaan kielellä perehdytty. Omien tutkimusten perusteella kuitenkin tällaiset oireet nousseine imusolmukkeineen, kurkkukipuineen sun muineen ovat mahdollisia komplikaatioita, mutta aika monessa tapauksessa ne eivät ole jatkuneet kolmatta kuukautta.

Jos hammaskiven poistosta aiheutunut pitkä infektio on aivan täysin mahdoton juttu uskoa, niin väkisinkin sitä tulee sitten mietityttyä että mikä muu sitten tuon toimenpiteen jälkeen olisi voinut laukaista tällaista oireilua? Monet väittävät tämän olevan psykosomaattista, mutta mielestäni sekin  on toistaiseksi vain se helpoin reitti syyttää oireilevaa potilasta hulluksi eikä tutkia kaikkea sitä mitä potentiaalisesti vielä voitaisiin tutkia asiani tiimoilta.

Tuo toimenpide oli tosiaan aika verinen ja hammaslääkäri oli pistänyt minua kielen alla olevaan "lihaankin" yhdessä vaiheessa. Toki sitä miettii että olisiko hän voinut vahingoittaa jotain jännettä tai lihasta siellä tehden korvaamattoman vahingon kenties loppuelämäksi? Aika vaikea on tietää ja sanoa kun sellaisiin tutkimuksiin ei ole vielä päästy ja tämä hammaslääkäri itse kieltää luonnollisen vuolaasti kaiken johtuvan jostain hänen tekosistaan.

Verikokeet eivät oikeastaan tue mitään teorioistani. Kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta on myös ihan yleisessä tiedossa etteivät kaikki vakavat sairaudet aluksi näykään niissä ennen pahenemisvaiheitaan. Valitettavasti en pysty luottamaan noihin toistaisiin perusverenkuviin ja täydelliseen verenkuvaan kilpirauhasineen, HIV-testeineen Mykoplasman ohella varmistukseksi ainakaan vielä niin kauan kun oireet ovat päällä vailla mitään hiljenemistä.

Ongelmani lääkärien kanssa on hyvin yksinkertainen; aika moni minua tutkinut ja "hoitanut" lääkäri on esittänyt kollegoidensa lausunnut huomioiden aika ristiriitaisia väitteitä taikka sitten on lähdetty aina sille linjalle että kaikki oireet johtuvat stressistä. Osa lääkäreistä on myös ollut sitä mieltä että imusolmukkeet kaulalla EIVÄT OLE edes lievästi turvonneet ja toiset sitten ovat sitä mieltä että niissä ei ole koskaan ollutkaan mitään vikaa ja lopulta on sitten se pieni osa joka ne lopulta silloin alussa huomasi ja sen jälkeen pyöritteli päätään.

Minun on vaikea luottaa lääkäreihin, koska en tiedä voiko lääkäriä A uskoa kun lääkäri B on eri mieltä A:n diagnoosin jostain osasta taikka sitten lääkäri C löytää jonkun enemmän tai vähemmän merkittävän uuden pikkujutun johon tarttua. Esimerkiksi pari lääkäriä on väittänyt että kurkku ja suu ovat "punaisia" ja tulehtuneita kun toiset taas sanovat ettei mitään vikaa ole missään edes toisessa epäsymmetrisessä nielurisassa.

Se epävarmuus ja lausuntojen keskinäinen ristiriitaisuus on se mikä minua kalvaa. Olisi kai pitänyt aivan aluksi yrittää keskittää käynnit yhden lääkärin puheille, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty käytännössä tässä järjestelmässä. Lisäksi voin kertoa että ennen näitä oireita olin aivan normaali tupakoimaton ja aika vähän alkoholia käyttävä nuori mies, joka kyllä vielä nuorempana liikkui aktiivisesti mutta nykyään vähän vähemmän kuin silloin. Istumatyöläinen kieltämättä olen ollut viitisen vuotta, mutta ei se koskaan mitään tällaista ole herättänyt.

Pistää myös vihaksi se kuinka helposti lääkärissä voi saada jonkinlaisen hypokondrikon tai vastaavan leiman vain kertoessaan että pitkittynyt oireilu ilman kunnollisia tutkimuksia kieltämättä saa ajattelemaan kaikenlaista. Monet tämän maan lääkärit ovat erehtyneet raskaasti vähätellessään vastaanotolle tulleiden potilaittensa oireita, mutta ovat kuitenkin selvinneet siitä kuin koirat veräjästä nykylakien johdosta.

Kieltämättä tämän tutkimusrumban jäljiltä minua pelottaa mennä lääkäriin, sillä jotenkin nyt tuntuu että mikäli oireet eivät ole äärimmäisen yksinkertaiset ja helposti selvitettävissä, niin ne käännetään jonkinlaisiksi neuroottisen mielen keksinnöiksi vihaisina ja sitten käännytetään kotiin syömään buranaa kaksin käsin.

Jotkut ihmettelevät tuolla palstalla sitä että miksi olen tarttunut syöpään syynä oireiluille? Varmaan siksi että tällaiset oireet viittaavat pitkittyneitä mm. sen alueen syöpiin, mutta tällä hetkellä kai syöpään uskominen on nyt väistynyt ja jäänyt vähän vähemmälle alun epäselvien tunnelmien hieman kaikottua mielestä.

Toivon hartaasti että olisin vain luulosairas ja ehkä  TOIVOTTAVASTI vain olenkin. Toivon mukaan alan nyt saavuttaa sitä tutkimusten häntäpäätä, jonka jälkeen ei ole mielekästä enää jatkaa monenkaan mielestä asian ruotimista tuolla tapaa. Voin kuitenkin todeta että toistaiseksi kaikki tutkimukset joissa olen käynyt, niin olen kattanut aivan itse muutamia alun perusjuttuja lukuunottamatta.

Anatomiaa ja itsetutkiskelua

Minullakin koittaa tässä oireilussa aika jolloin päätän toimia ihan itse ainakin toistaisten ja yleisimmin aivan ystävällisten neuvojen perusteella oloni kohentamiseksi.

Olen tuon diagnoosin M53.0 saatuani ryhtynyt tutustumaan tähän "pään- ja kaulanoireyhtymään" paljonkin, mutta kieltämättä diagnoosi on edelleen niin epämääräinen että kaikkea siitä kirjoitettua vahvasti oirepohjaista informaatiota ei voi oikein yleisesti ottaa käyttöön kun kaikilla tämä näyttäisi oireilevan hyvin yksilöllisesti.

Löydän sekä niskastani että kaulaltani etupuolelta alhaalta läheltä rintalastan yläosaa selkeästi kipeän alueen. Olen myös hieronut oikealta puolelta löytyneitä kaulan alueen muutamaa selkeästi kipeää kohtaa melkein tunnin ajan eilen illalla.

Varmasti työasennot, nukkumisasento ja kaulan/selän kohtaama rasitus pitkin päivää kyllä kovettavat lihaksia sekä ylipäätään tekevät olon varsin tukalaksi. Myönnän että näillä asioilla voi olla aivan hyvin suurikin vaikutus oireiluun, mutta miksi joku lopullinen oireilu alkaisi vasta hammaskiven poistamisen jälkeen? On minulla ennenkin ollut selkä ja hartiat jumissa, mutta ei se imusolmukkeisiin ja kurkkukipuun ole mitenkään kulminoitunut.

Toisaalta, onko tämä toistainen ja pienimuotoinen oma-apu oireisiin toiminut? Kieltämättä on, mutta vasta näin alkutaipaleella hyvin vähäksi aikaa.


perjantai 13. maaliskuuta 2015

13.3.2015

Sain tuolta julkisen puolen kurkkupolilta kirjeen jossa kerrottiin että minuun otettaisiin ehkä yhteyttä hoidon suhteen piakkoin.. taikka sitten ei.

Olen nyt saanut yksityisen puolen kurkkulääkäriltä diagnoosin M53.0 eli "niska-pääoireyhtymä, kaula-pääoireyhtymä", jonka pitäisi nyt sitten selittää kaikki oudot väsymykset, korviin säteilevät kurkkukivut ynnä muun paskan joka on vaivannut minua parisen kuukautta.

Outo lisäpiirre tapahtumaan oli se että kun olin tuossa lyhyellä matkalla Virossa, niin siellä höyrysaunassa se hengitysilma siellä kävi niin tukalaksi että keuhkoihin sattui ja aloin yskimään. Minulla oli myös siellä rintakipua ja ahdistusta.

Sitten ovat nämä imusolmukkeet. Väitän edelleen kivenkovaa että nämä eivät ole olleet tässä kunnossa ennen tammikuun alkua, vaikka tuo erikoislääkärikin vihaisesti sanoi ettei niissä ole mitään vikaa.

Pyysin nyt lähetettä tältä minut viimeksi tutkineelta erikoislääkäriltä kaulan magneettikuvaukseen, mutta se saatiin vasta vihaisen tappelun jäljiltä. Hän käytti tuota samaa kurjaa "jos tämä nyt sinun yöunesi pelastaa" toteamusta.

Minusta on todella lamauttavaa että huomattava osa lääkäreistä pitää minua edelleen luulosairaana. En jaksa enää kauaa olla kovinkaan sinnikäs tutkimuksissani, sillä tuo magneetti maksaa todella paljon Terveystalossakin (melkein 600€) ja pohdin nyt sen tarpeellisuutta tämän kaiken keskellä. Uskoisin kuitenkin että jos tuokin koe tulee puhtaana takaisin eikä näytä yhtikäs mitään, niin minun on lopetettava nämä tutkimukset ja mentävä varmaan seuraavaksi vahvan mielialalääkityksen, fysioterapian ja laitosterapian alaisuuteen.

On kai sanomattakin selvää että tämä kuukausia kestänyt oireilu on ehkä pahinta mitä elämässäni on toistaiseksi tapahtunut. Käytetystä rahasummasta huolimatta en ole saanut juuri mistään kunnollisia vastauksia tilaani koskien ja olen joutunut enimmäkseen itse hyvin hatarin perustein tutustumaan internetissä olevaan materiaaliin samansuuntaisista oireista.

Olen pettynyt tähän kehuttuun yksityiseenkin sairaanhoitoon. Miksi se heitä kiinnostaisi vaikka joku koe olisikin "tarpeeton" jos minä sen kerran maksan? Ymmärrän että julkisella kokeita pantataan, mutta että yksityiselläkin lääkärit toppuuttelevat jatkuvasti on ehkä merkki siitä että he joko tietävät jotain mitä minä en tiedä taikka sitten he ovat vain huolimattomia.

Tässä on nyt eräs löytämäni vähän samanlainen tapaus oireiden suhteen, jossa puhutaan magneettikuvauksesta erittäin hyvänä vaihtoehtona:

http://www.terve.fi/kysy-asiantuntijalta-anonymous-14-january-2005-955


Kaulan alueen muutosten radiologisena tutkimuksena on magneettikuvaus vahvakentälaitteella menetelmistä parhain. Magneettikuvauksessa hengitystiet eivät tuota ongelmaa. Koska magneettikuvaus on leikekuvausta, voidaan kaulan ja nielun rakenteet tutkia ohuin leikkein useassa eri suunnassa. Kaulan magneettikuvauksessa käytetään useita eri tyyppisiä kuvasarjoja ja lisäksi käytetään kyynärvarren laskimoon laitettavaa varjoainetta. Tämä mahdollistaa pientenkin poikkeavuuksien toteamisen.

Miksi tuo erikoislääkäri nyt sitten suorastaan valehteli minulle sanoessaan että kaulan ultra oli erittäin hyvä tutkimus ja että magneetti on täysin turha juttu tässä vaiheessa? Tuossa artikkelissa radiologian erikoislääkäri antaa ymmärtää että magneetti kannattaa ottaa käyttöön kaikkein tarkempien kuvien saamiseksi.

9.3.2015

Oli aika tavata "vihdoinkin" kurkku- ja korvatautien erikoislääkäri.

Menin vähän eri paikkaan kuin yleensä istuskelemaan vastaanotolle.

Lääkäri otti minut lopulta vastaan ja oli onneksi vähän tutustunut taustaani. Hän ei uskonut että hammaskiven poistaminen alahampaista olisi voinut johtaa tällaisiin oireisiin, sillä infektiot näkyisivät kyllä verenkuvassa kuulemma.

Hän tutki suutani ja sitten peilin avulla katseli kurkkuun sen minkä pystyi. Lopuksi tehtiin ääntämisharjoituksia jossa piti kimeästi päästellä "aaaa" ja "iiiii" ääniä.

Hänen diagnoosinsa oli selvä: kyseessä oli ihan virallisena oikeana diagnoosina "M53.0 niska-pääoireyhtymä, Kaula-pääoireyhtymä" joka kieltämättä kuulosti taas aika epämääräiseltä, mutta minkäs teet.

Hän ei uskonut siihen että kurkussa voisi olla esimerkiksi kasvain aiheuttamassa näitä oireita eikä halunnut edes keskustella mahdollisuudesta. Hän vain lähinnä hartioitani tunnustellessa totesi että olen kuulemma niin jumissa että kaikki oireet täsmäävät siihen.

En saanut mitään jatkolähetettä, vaan minun käskettiin ryhtyä etsimään apua fysioterapiasta ynnä muusta sellaisesta.


2.3.2015

Lähdin metsästämään sitä kultaista lähetettä jonkun kurkkulääkärin puheille sitten yksityiseltä puolelta.

Aikaisin aamulla päädyin "melko nuoren" naislääkärin puheille, joka oli jo ehtinyt hieman tutustua siihen astiseen tutkimushistoriaani. Tehtyään minulle perustutkimukset hän keskittyi olemaan lähinnä hiljaa ja ryhtyi kirjoittamaan lähetettä kurkkutautien yms. polille.

Hän kertoi että jonot sinne ovat kuukausien mittaisia ja sisäänpääsy "näin epämääräisillä oireilla" niin kuin minulla voi kestää KAUAN.

No hienoa.

Tämä lääkäri kuitenkaan ei tyytynyt selittämään kaikkea stressillä, vaan teki mitä pyydettiin ja muuten oli kieltämättä tässä vaiheessa aika vaitonainen.

Tajusin tuolta poistumiseni jälkeen että tuonne julkiselle kurkkupolille pääseminen veisi pienen ikuisuuden. Se oli aika lannistavaa, mutta onneksi kaikille rikkaille eli tässä tapauksessa epätoivoisille oli järjestettävissä yksityisen kurkku yms. tautien erikoislääkärin vastaanotto.

Lähdin sitten sinne muutaman päivän pähkäilyn jälkeen.

Kuvittelin että tämän ammattilaisen jälkeen asiat rupeaisivat oikeasti selviämään.

23.2.2015 "Julkisella"

Kaulan ultran jälkeen vastauksia ei ollut tullut juurikaan yhtään jo tehdyistä kokeista huolimatta.

Oireet jatkuivat eikä yksikään lääkäri ollut sanonut minulle että esimerkiksi kurkussa näkyisi jotain outoa tai muutakaan suussa olisi pitänyt pitää vaarallisena. Kumma juttu sinänsä kun kaikenlaisia komplikaatioita on sattunut hammaskiven poiston jälkeen ulkomaan eläville, mutta sitten puolestaan kotimaassa tällaisista komplikaatioista ei ole juurikaan ollut puhetta missään.

Päätin kokeilla vielä kerran julkista terveydenhuoltoa paikallisen terveyskeskuksen muodossa. Soitin ajanvaraukseen ja esitin aivan asiallisesti että minulla on ollut hengenahdistusta. Jätin toki kertomatta sen että kyseistä ahdistusta oli ollut jo melkein kuukausitolkulla, mutta edes jonkun lääkärin saadakseen eteensä piti totuutta valitettavasti muunnella.

Sain ajan ja lähdin liikenteeseen.

Minut otti vastaan todella nuori naislääkäri. Yritin selostaa hänelle oireitani, mutta mainitessani kurkkukivun hän tiuskaisi takaisin ettei se ollut nyt tärkeää- AINOASTAAN HENGENAHDISTUS!

Oikeastaan halusin häneltä vain lähetteen eteenpäin jollekin spesialistille. Selitin asiani ja oireiden pitkäaikaisuuden, mutta hän totesi sitten ettei voinut millään kirjoittaa minulle lähetettä ennen kuin hän tai joku muu henkilö oli tutustunut yksityisen puolen "hoitohistoriaani".

Tuo hoitohistoria piti siis tilata työterveydestä ja se veisi aikaa. Naislääkäri tutki vielä korvani ja väitti nähneensä vasemmassa korvassani kuulemma jotain "korvatulehduksen jälkitilaa", joka oli näemmä jäänyt aiemmilta kollegoilta huomaamatta. Mitä helvettiä!?

Tämäkään lääkäri ei uskonut sen olevan mitään vakavaa, mutta sitten kurkkukivun syyksi hän ehdotti nykyään niin muodikasta refluksia. Hakuammunassa minua myös suosittiin tällä kertaa todella arvokkaasti kipulääkkeillä ja sillä Somacilla tähän oletettuun "Refluksiin", josta saatoin kärsiä.

Olihan tämä ensimmäinen kerta koskaan tämän aikana kun olin jopa saanut jotain lääkereseptiä.

Tämän jälkeen minulle ilmoitettiin poistuessani että kiireetön aika olisi kai kuukauden päähän. Sitten selvisi että silloin olisi eri naama valkotakin muodossa siellä päättämässä asioita.

Jätin sitten asian sikseen.


19.2.2015

En saanut edes sitä toivomaani rintakehän ja samalla keuhkojen röntgeniä.

Olin päätynyt tilanteeseen jossa parilla verikokeella yksityisen puolen lääkärit olivat päätyneet siihen että minua ei vaivaa mikään fyysisesti vakava juttu, mutta tuntui ettei kokeita sen osoittamiseksi oltu juurikaan tehty minusta tarpeeksi.

Oireet eli korviin säteilevä kurkkukipu, kainalonalusten ajoittaiset kivut sekä yleinen kurkkukipu joka käänteessä piinasivat. Lämpöä ei ollut eikä liioin kuumettakaan. Välillä oli myös hengenahdistusta joka tuli ja meni fyysisestä aktiviteetista huolimatta.

Jälleen päädyin lähtemään lääkäriin, sillä minua omien tutkimusteni jälkeen vaivasi niin helvetisti noiden imusolmukkeiden todellinen luonne että valmistauduin kaivamaan kuvetta kaulan seudun ultraa varten.

Minut otti vastaan noin kolmekymppinen mieslääkäri jolle kerroin taas kertaalleen kaikki oireet. Olin ennen tätä tapaamista kärsinyt mitä ilmeisimminkin ahdistuksesta johtuen parina yönä "yöhikoilusta" ja koska lymfoomaa ei oltu vielä suljettu pois, niin ilmoitin tälle lääkärille että epäilin itselläni olevan kyseinen sairaus kun ei kukaan ollut minua vakuuttanut siitä olettamuksesta poiskaan.

Tätä isokourainen lääkäri sitten taas tutki imusolmukkeeni koko vartalolta kauttaaltaan ja puristeli kaulani melkein palasiksi. Hän totesi että "ei lymfoomalta vaikuta" ja vastasin siihen että eikös lopullinen ratkaisu saataisi kaulan ultralla johon voisin mennä vaikka heti.

Kerroin hänelle tarvitsevani myös sen keuhkokuvan, johon hän suostui myös.

Hetkeä myöhemmin olin odottamassa vuoroani ultraan. Tuo toimenpide oli minulle tuttu eräästä aikaisemmasta ihan diagnosoidusta vaivasta, mutta tällä kertaa mentiin kaulan ultraan ja sillä selvä. Eri juttu oli siis kyseessä.

Vanhempi mieslääkäri eli radiologi tässä tapauksessa sitten levitti jotain mönjää kaulalleni ja alkoi ultran avulla tunnustella kaulaani sekä siellä olevia erinäisiä rauhasia sekä tietenkin näitä pelättyjä imusolmukkeitani.

Noin kymmenen minuutin suuntailun jälkeen sain vapauttavan tuomion: kaulan rauhaset olivat kaikki kunnossa ja imusolmukkeet olivat muodoltaan ja kunnoltaan kuulemma aivan hyvät PAITSI että muutama niistä oli "normaalin rajoissa".

Ei ollut kuulemma syöpään viittaavaa, mutta tämäkään koe ei sitten selvittänyt sitä että miksi nuo pallukat olivat siellä pystyssä kun eivät ennen olleet? Sitä ei kukaan osannut minulle vieläkään sanoa.

Sitten käytiin vielä röntgenissä ja kuvattiin keuhkoja eri asennoista ilman paitaa seisten.

Myöhemmin sain tietää että tuo röntgen oli sitten ollut taasen puhdas, mutta kumma kyllä hengenahdistukset jatkuivat. Vähän vaikeaa oli uskoa mihinkään astmaan, mutta kaipa sekin vaihtoehto oli otettava huomioon.

Poistuin jälleen "hieman" helpottuneena lääkäristä. Päällimmäisin ajatus kuitenkin lopulta oli se että mikään ei ollut vielä selvittänyt eri puolia vaihtelevan kurkkukivun syytä ja syy-yhteyttä.

Perhana, olisi tehtävä lisää kokeita!

16.2.2015

Oireiluni jatkui ja ahdistus paheni todella pahaan pisteeseen.

Yksin hoidin töitäni ja vapaa-aikana pirullisesti Google-setä auttoi minua edes jotenkin oikeaan suuntaan menevän diagnoosin löytämisessä, sillä maalliset lääkärit olivat toistaiseksi pitäneet minua joko täysin hulluna, masentuneena ja/tai luulosairaana kaiken kukkuraksi.

Sain oikeastaan tukea hammaskiven poistosta johtuneisiin komplikaatioihin diagnoosina vain internetistä ja ulkomaalaisilta sivuilta. Kahlasin lävitse tapauksia jotka olivat hyvin samankaltaisia kuin minulla, mutta nämä kotimaan lääkärit olivat koko ajan sitä mieltä ettei se voinut olla mitenkään mahdollista ja vaikka olisikin voinut olla, niin ei ainakaan näin pitkäkestoisena.

Aloin saada näillä vaiheilla kaikenlaisia rintakipuja sekä outoa hengenahdistusta ihan lepotilassakin ollessani. Koska kaikki vaihtoehdot olivat auki, niin ryhdyin syventymään erinäisiin ylähengitysteiden infektioihin verikokeiden tuloksista huolimatta ja päädyin tutustumaan mm. keuhkoklamydiaan sekä mykoplasmaan.

Varasin ajan taas lääkärille tällä kertaa toivoen että joku ottaisi thorax-alueen röntgenin eli keuhkojen/rintakehän alueen kuvan. Tämän saisin vieläpä työterveyden piikkiin, joten sinänsä se kustannus itsessään ei olisi myöskään mikään ongelma tällä kertaa.

Varasin ajan ja minut otti vastaan vähän alle keski-ikäinen mieslääkäri. Hän oli rauhallinen ja korrekti, eikä syyttänyt minua heti aluksi luulosairaaksi taikka tiuskinut niin kuin muutama tätä ennen ja vieläpä jälkeenkin.

Hän ei kuitenkaan uskonut tarinaani hammaskivien poistoon liittyen, vaan aloitti selostamaan niskojen&hartiaseudun ongelmista. Hän ei myöskään suuta ja kurkkua tarkastellessaan huomannut yhtikäs mitään uutta tai vaarallista.

Pyysin röntgeniä, mutta hän hyvin kauniisti totesi ettei kuulemma "haluaisi rasittaa minua säteilyannoksella kun tuossa nenäonteloiden kuvantamisessa se juuri tehtiin".

Mitä? Eli ei suostu kuvauttamaan?

Tämän jälkeen alkoivat sitten taas stoorit masentuneisuudesta, ahdistuksen mahdollisuudesta aina työperäiseen stressiin. Myös purennat sun muut käytiin lävitse.

Lähdin taas kotiin saatesanoin "seurataan tilannetta eiks jeh!"

Tuo sössötys on sinänsä aluksi ollut rasittavaa kuultavaa, sillä tosi moni lääkäri on yrittänyt mennä kanssani siitä mistä aita on ollut matalin koko ajan eli masentuneisuutta on yritetty tyrkyttää syyksi. Valitettavasti olen kovin skeptinen ihminen enkä kovinkaan auktoriteettejä kunnioittava enää aikuisiällä, joten nuo sössötykset tämän kaiken aiheuttajaksi ovat vain saaneet minut hakeutumaan seuraaviin kokeisiin ja muutenkin selvittämään tätä oireilua aivan itsekseni.

Pelottaa myös ajatus siitä mitä kaikkea tuolla hammaskiven poistossa lopulta menikään vikaan. Huomasin avovaimoni kanssa pari päivää toimenpiteen jälkeen että hammaslääkäri oli onnistunut myös tuikkaisemaan minua kielen alle lihaan tuolla välineellään, jolla oli sitä kiveä sieltä hampaista poistanut. Onneksi haava parantui kyllä aika nopeaan niin kuin suun haavaumat yleensä, mutta ajatus siitä mihin kaikkeen otin osumaa suussa tuon tapauksen jälkeen hirvittää.

Jo aiemmin kun olin yhteydessä tuohon samaiseen hammashoitajaan oireiden alettua oli hän tosi vihainen siitä että edes saatoin kuvitella moisen johtuneen hänen "toimenpiteistään". Ymmärsin jo varhain ettei tällainen terveydenhuollon ammattilainen varmaan koskaan myöntäisi suoraan edes hitusta mahdollisuutta siihen ettäkö tämä kaikki johtuisi hänen hoidoistaan vaikka kaikki näin olisikin.

Lisäksi toistaiseksi melkein kaikkien lääkärien diagnoosit ovat olleet tasoa "SUN NISKAT ON JUMISSA", "SÄ KUVITTELET KAIKEN" ja vielä päälle että "TÄÄ NYT VAAN ON JOKU PITKÄAIKAINEN VIRUS"


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

10.2.

Oireitani oli kestänyt jo varsin pitkään vailla mitään kunnollista selitystä ja toistaiset kokeetkaan eivät olleet paljastaneet mitään radikaalia.

Tohtori Google auttoi minua kuitenkin omintakeisesti jutuillaan mm. pitkäaikaisista infektioista syvän hammaskivenpoiston jäljiltä, joita ihmiset olivat saaneet. Hyvin vähän jos ollenkaan materiaalia tällaisesta oli suomeksi, mutta englanniksi kyllä löytyi stooria imusolmukkeiden ja kurkkukivun ilmaantumisesta hammaskiven poistamisen jäljiltä.

Toki useimmissa tarinoissa oireet eivät olleet kestäneet aivan näin kauan.

Kurkkukivun takia päätin taas lähteä kokeilemaan yhtä yksityisen puolen valkotakkia allergioihin liittyen. Sain eteeni nuoren miehen joka perustutkimusten (hengitys, kurkku + korvat) jälkeen totesi että ei pitäisi kuulemma olla mitään vakavaa, mutta tuolloin vielä uskottiin siihen pitkittyneeseen virukseen.

Tuohon aikaan vielä mietittiin sitä virusta tai ylipäätään ylähengitysteiden infektiota, jolta tämä toki kovasti vielä vaikuttaakin. Tämä nuori lääkäri sitten määräsi minut ripeästi nenän sivuonteloiden natiiviröntgeniin, sillä epäilin hetkellisesti flunssaoireiden johdosta mm. polyyppia nenässä. Se toisaalta ei olisi selvittänyt mitään nousseita imusolmukkeita, mutta kuitenkin olihan se hyvä tehdä.

Hän kirjoitti minulle sumutteen jotain allergiaa estävää litkua ja homma oli sitten siinä.

Kävin röntgenissä pään eri asentoja kuvauttamassa.

Illalla sain puhelun päivystävältä lääkäriltä että kyseinen röntgen oli ollut puhdas.

Hammaslääkärin puolella edelleen jaksettiin jauhaa siitä kuinka purenta kuulemma on aiheuttanut nämä kaikki oireet. Kumma juttu kun se ei ollut tehnyt tätä koskaan ennen, vaan kaiken laukaiseva tekijä on minusta AINA JA EDELLEEN ollut se hammaskiven poisto tammikuun alulta.

Sapettaa kun kukaan ei oikein tunnu uskovan että oireet alkoivat välittömästi sen jälkeen.




4.2.2015 "Julkisella"

Olin käynyt kerran aiemmin paikallisessa terveyskeskuksessa toisen vaivan tiimoilta edellisenä kesänä. Silloin sain tivata koetta nuorelta naislääkäriltä, joten arvasin jo silloin että ihan ensiksi ongelmia tulisi ajanvarauksen kanssa.

Sain kuitenkin ihmeen kaupalla seuraavaksi päiväksi ajan terkkarille kun valitin että oireet olivat kestäneet kauan ja että yksityisen puolen mielestä minun pitäisi päästä äkkiä näihin kokeisiin. Onneksi tällä kertaa nämä jutut jopa tepsivät, vaikka tuolla terkkarilla on ihan hirveä seula ennen kuin sinne edes koskaan pääsee.

Pääsin jonottamisen jälkeen keski-ikäiselle naislääkärille, joka epäilevästi suhtautui täydellisen verenkuvan tarpeellisuuteen. Kaikki kurkkukivut korviin säteilynä ynnä muina olivat kuulemma tavallisen flunssan tai niska- ja hartiaoireiden aiheuttamia.

Väänsin ja väänsin asiasta hänen kanssaan, jonka jälkeen nainen suostui täydellisen verenkuvan teetättämiseen HUS:n labrassa talon sisällä. JEESS! VICTORYYHH!!

Odoteltuani noin 30 minuuttia ihmisten seassa pääsin verikokeisiin, jossa se piikkiä tarjonnut naishoitaja sotki ja sääti ihan jumalattomasti sen neulan kanssa aiheuttaen minulle mustelmia. Tuollaista jälkeä ei ollut koskaan ennen syntynyt, mutta tämä hoitaja vain alkoi epäillä että oliko vereni hyytymisessä jotain häikkää.. täh..

No joo, tässä tulokset sitten parin päivän takaa siitä hetkestä:


B -Leuk 4.5 E9/l (3.4-8.2)
B -Hb 158 g/l (134-167)
E -MCV 91 fl (82-98)
E -MCH 32 pg (27-33)
E -MCHC 353 g/l (320-355)
B -Trom 219 E9/l (150-360)
L -Neut(A) 60 % (41-81)
L -Lymf(A) 30 % (20-45)
L -Mono(A) 9 % (1-11)
L -Eos(A) 1 % (1-6)
L -Baso(A) 0 % (0-1)
B -Neut 2.70 E9/l (1.5-6.7)
B -Ly 1.34 E9/l (1.3-3.6)
B -Monos 0.39 E9/l (0.2-0.8)
B -Eos 0.05 E9/l (0.03-0.44)
B -Baso 0.02 E9/l (0-0.1)
B -Erblast 0.00 E9/l (0-0.1)
P -CRP <3 mg/l (<<3)

3.2.2015

Streptokokkien viljelynäyte oli puhdas.

Vietin enemmän aikaa netissä lukien kaltaisistani oireista ja päätin myös kai vähän ennen näitä aikoja tehdä oireisiini liittyen keskusteluketjun suomi24:n puolelle ihan vaan yleistä ajatustenvaihtoa ynnä muuta silmällä pitäen.

Tuo avaus oli hyvä idea, mutta laitan siitä mielipidettä vähän myöhemmin.

Päädyin sitten menemään seuraavan kerran yksityiselle lääkärille 3.2. kun päätin että tarvitsisin varmasti lähetteen eteenpäin kun mitään konkreettista vaivan syistä ei ollut selvinnyt vielä tuohon mennessä.

Sain vähän pidemmän vastaanottoajan yleislääketieteen erikoislääkärille, joka taas kuunteli selostuksiani juurta jaksaen sekä teki perustutkimuksia. Hänellä oli vaikeuksia löytää kaulan imusolmukkeita ja lopulta määräsi sitten uudemman kerran tuon perusverenkuvan minulle ja ehdotti että menisin täydelliseen verenkuvaan, kun sitä ei oltu vielä tehty.

Ongelma oli vain se että työterveyden piikkiin olivat aiemmat kolme vaatimatonta koetta menneet ja suuri kiitos siitä, mutta raja tuli nyt vastaan tässä. Sain häneltä kuitenkin lähetteen tuollaiseen kokeeseen julkiselle puolelle, mutta sitten alkoi hänenkin kohdallaan se rasittava jauhanta siitä kuinka nämä oireet voisivat olla henkisiä ja kuinka olen niin stressin riivaama että tarvitsen psykiatria.

Kukaan ei ollut uskonut vielä syöpään ennen tätä, mutta minua senkin mahdollisuudesta rauhoiteltiin.

Sain tältä naiselta verikokeisiin lähetteen, mutta muuten tuntui taas että minua pidettiin enemmän hulluna kuin minään oikeana potilaana siellä.

Tuo naislääkärin määräämä perusverenkuva oli muuten kanssa ihan puhdas, mutta leukosyytit olivat arvolla 7.5 kun maksimiarvo oli 8.2. Tätä tutkimusta ennen päivänä 15.1. leukosyytit olivat 5.8.

Päätin etten maksaisi tuota täydellistä verenkuvaa, joten poikkesin täysin omista normeistani ja päätin lähteä varaamaan aikaa pelätystä terveyskeskuksesta.

Seuraava luku kertoo siitä.

29.1.2015

Ennen tätä varsin pikaisesti päätettyä lääkärikäyntiä yksityisellä puolella olin saanut kilpirauhaskokeiden tulokset. Vajaatoimintaa ei ollut havaittavissa vaan arvot olivat Tyreotropiinin osalta 2.17 ja vapaan Tyroksiinin osalta 17.12

Tämä oli aika lamauttavaa taas jälleen, koska tutkimuksissa vesiperät.

Menin sitten myöhään illalla varsin tuskastuneena tämän seuraavan lääkärin luokse ja pyysin katsomaan suuhun sekä kurkkuun sen minkä pystyi. Ei näyttänyt kuulemma pahalta, mutta hän ei tykännyt yhtään kun kysyin häneltä kaikesta mahdollisesta oireisiini liittyen.

Hän tunnusteli myös imusolmukkeet ja totesi että ovat "normaalien rajoissa" ja että kuuden viikon jälkeen ne pitäisi sitten EHKÄ ultrata. Tämä lääkäri kuitenkin suutahti sitten minun kyselyihini lopulta ja huusi kovaan ääneen että "MITÄ SINÄ OIKEIN HALUAT MINUSTA LÄÄKÄRINÄ??"

Olin sen verran ahdistunut etten kyennyt vastaamaan, mutta sain tältä tyypiltä sentään lähetteen streptokokkiviljelyyn. Hetkeä myöhemmin olin taas samaisen yksityisen terveysaseman labrassa ja siellä hoitaja tunki puikkoa kurkkuun hirveän korinan saattelemana.

Valitettavasti tästä kerrasta ei jäänyt mitään järkevää käteen muuta kuin osoitus siitä ettei yksityiselläkään puolella aina niitä lääkäreitä hirveästi kiinnosta potilaan ongelmat.

Sain taas muuten tältäkin hemmolta sen "sairautta pelkäävän henkilön" diagnoosin.

28.1.2015 eteenpäin -->

Sain nähtäväkseni perusverenkuvan tulokset, mutta kilpirauhasen arvot antoivat vielä odotuttaa itseään.

PVK:n tulokset olivat huippuluokkaa CRP:n ollessa nolla ja laskon ollessa 2. Mikään arvo ei ollut sillä kertaa koholla, joten jälleen jäi oireista huolimatta selvittämättä se mikä minua oikein vaivasi.

Tämä "mitä laitetaan"-tason lääkäri vielä totesi puhelimitse että "ei se ole mitään vakavaa" joka oli sinänsä ihan huojentava kommentti kun hän ei sentään epäillyt että olisin masentunut tai jotain.

Tämän umpikujan jälkeen sitten oli taas pakko ottaa Tohtori Google avuksi ja ruveta panikoimaan oikein kunnolla. Silmieni edessä virtasi taas informaatiota tuntitolkulla ihmisten sairauskertomuksista ynnä muusta vähän samaa tai sinne päin viittaavasta kuin mistä itsekin kärsin.

Ei kestänyt kauaa kun turhauduin ja varasin ajan lääkärille jälleen kerran heti seuraavaksi päiväksi. Lisää tutkimuksia olisi tehtävä, mutta ei ilman kädenvääntöä lääkärin kanssa.

Seuraavaa valkotakkia kohden siis!

28.1.2015

Syöpätautien erikoislääkärin vastaanoton jälkeen sain olla taas oireineni rauhassa jonkun aikaa.

Käväisin kuitenkin vielä tuossa samassa hammaslääkärissä hoidattamassa hampaisiin liittyviä juttuja ja siellä epäiltiin nyt että nämä kaikki "kivut" johtuisivat kuulemma purennastani ja siksipä otettiin sitten aiemman kerran normaalin hammasröntgenin lisäks helvetin kallis leukojen tomografiakuva.

Tomografiakuva ei kuulemma paljastanut mitään piiloutunutta tulehdusta missään hampaissa, vaikka viisaudenhampaissa reikiä olikin. Hammaslääkäri ei kuitenkaan uskonut että missään olisi mitään tulehdusta joka näitä oireita voisi aiheuttaa.

Kun tämä hammaslääketieteellinen reitti vastaukseen oli taas kertaalleen kuljettu loppuun, varasin ajan samaiseen yksityislääkärimestaan kuin aikaisemminkin. Tällä kertaa vaadin päästä edes joihinkin fyysisiin kokeisiin, kun aikaisemmat olivat lähinnä vain tunnustelleet ja väheksyneet.

Tällä kertaa kuvioihin osui "mitä laitetaan?"-tason lääkäri, joka määräsi perusverenkuvan sekä laskon. Epäilin myös tuolloin oireiden mahdolliseksi aiheuttajaksi kilpirauhasen vajaatoimintaa, joten sekin näyte sitten päätettiin ottaa. Tämä lääkäri ei oikein osannut myöskään sanoa että mikä minua voisi edes etäisesti vaivata, mutta imusolmukkeiden johdosta hän kuitenkin osasi todeta ammattimaisesti että kyseessä oli "joku tulehdus".

Onneksi nyt kolmannella kerralla ruvettiin jopa ottamaan verikokeita. Kävin labrassa ja toivoin että vastauksia alkaisi edes vähän valumaan tänne, sillä olihan kyseessä kuitenkin edes jokin verikoe.

19.1.2015

Seuraavalla kerralla minut otti vastaan mukava ja empaattinen vanhempi naislääkäri.

Hän kuunteli kertomukseni ja sen jälkeen tunnusteli kaulan imusolmukkeet. Tämän jälkeen hän tunnusteli kaikki muutkin mahdolliset paikat joissa noita palleroita OLISI VOINUT OLLA koholla, mutta onnekseni hän totesi ettei löytynyt muista yleisimmistä paikoista niitä.

Hän piti aivan mahdollisena että reaktio olisi tullut hammaskiven poistosta, mutta pääasiassa kuitenkin alkoi tuskaisen kertomukseni perusteella ehdottelemaan että olen masentunut ja ahdistunut ja että nämä oireet voisivat olla siihen liittyviä.

Kieltämättä tuolloin sitä juuri olinkin. Minut oli jätetty aikalailla yksin selviämään oireineni ja pelkäsin kovasti tätä tuntematonta oireyhtymää, sillä eihän kukaan ollut edes tehnyt minulle verikokeitakaan tämän koko rumban alussa.

Imusolmukkeeni olivat kuulemma lääkärin mukaan "pieniä herneitä" ja että lymfoomaa minulla ei ainakaan ollut. Hän kuitenkin sanoi ettei niitä kannattaisi ultratakaan, sillä ne vaikuttivat niin kimmoisilta ettei syytä ollut pelätä mitään ihmeellistä.

Hetkellisesti sain rauhan, mutta oireet siltikin jatkuivat.

Tämä lääkäri puhui enemmän pitkittyneistä viruksista ja mentaalipuolen ongelmista. Sain kuitenkin varsin tylysti sieltä diagnoosin "Z71.1 Sairautta pelkäävä henkilö, jolle ei voida tehdä sairausdiagnoosia"




9.1. 2015 eteenpäin --->

Ensimmäisen lääkärissäkäynnin jälkeen olen suoraan sanoen täydessä paniikissa niiden imusolmukkeiden löytymisen johdosta. Kykenin tuntemaan useampia imusolmukkeita kohonneina kaulallani, enkä tiennyt yhtään että olivatko ne aina olleet tuollaisia vai eivät; kukapa terveenä kaulaansa niin tehokkaasti näprää muutenkaan?

Vietin tuntikausia päivästä sekä vapaa-ajalla että töissä googlea käyttäen. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, sillä nousseet imusolmukkeet kaulalla eivät viitanneet useinkaan mihinkään muuhun kuin lymfoomaan ynnä muuhun vakavaan.

Olen viettänyt tähän pisteeseen mennessä useita kymmeniä tunteja googlea lukien eli erinäisiä samankaltaisten oireiden vaivaavien ihmisten tarinoita lukien. Joistakin niistä on ollut apua ja joistain ei. Lääkäri jos toinen ei kuitenkaan ole kovinkaan paljoa minua näiden tietojen keräämisessä auttanut, vaan itse olen niitä hiljalleen keräillyt ja aika useasti panikoinut.

Edelleen pääasiallisina oireina olivat epämääräiset kaulan kivut sekä puolelta toiselle vaihteleva kurkkukipu. Myös omituisia lihaskipuja oli mm. kainaloiden seutuvilla ja mukaan tuli lieviä rintakipuja sekä leauan kipuja.

Tässä vaiheessa minulle ei oltu tehty mitään verikokeita, vaan oli tosiaan käsketty mennä kotiin koska kyseessä oli todennäköisimmin flunssa. Kipulääkkeiden syönnin jälkeen uskoin kyllä edelleen tuohon, mutta oireet eivät vain helpottaneet.

Soitin jopa tuonne minua hoitaneelle hammaslääkärille ja sain vihaisen ryöpytyksen kun kehtasinkin väittää että sain tällaisia komplikaatioita siitä hammaskiven poistosta.  Hammaslääkäri ei meinannut uskoa että tuollaisen operaation takia tällaisista kivuista kärsisin oireiden ohella, vaikka ihan googlettamalla englanniksi löytyy stooria kyllä kaikenlaisista infektioista joita ihmisille on tullut hammaskiven poistojen jälkitauteina.

Kymmenen päivää meni ennen kuin tuskaisena varasin seuraavan työterveyslääkärin joka oli onneksi siinä sivussa syöpätautien erikoislääkäri, sillä oireeni olivat jo sen verran minua ahdistaneet että kaikki mahdolliset skenaariot oli käyty läpi eikä minusta voitu enää puhua mistään tavallisesta flunssasta.


9.1.2015

Samaisen viikon keskiviikkona olin käynyt hammaslääkärillä alapuolen etuhampaiden hammaskiven poistossa todella pitkän ajan jälkeen. Tarkoitus oli muutenkin ruveta kohottamaan hampaiden kuntoa tämän vuoden aikana- kuuluihan se uudemman vuoden lupauksiin.

Operaatio oli järkyttävää veren ja kivun sekamelskaa kun varsin pahasti hammaskivettyneet alapuolen etuhampaani raavittiin perinteisesti kuntoon. Epäilen että taidettiin mennä aika syvälle juuriin asti, sillä niin kovasti se sattui.

Ikenet vuosivat operaation jälkeen verta melkein viikon, mutta miespuolisena ihmisenä olen mielestäni tottunut kovempaan kipukynnykseen ja siksi kestin nuo päivät ihan hyvin ilman sen kummempaa ongelmaa vuodosta huolimatta.

9. päivä oli ruvennut vaikuttamaan siltä vuotojen jo vähennyttyä että oudosti ilmaantuneen kurkkukivun sekä yleisen "flunssaisen olon" johdosta piti lähteä työterveyslääkärin puheille. Minähän lähdin, sillä olin aikaisemmin saanut tästä yksityisestä terveysalan yrityksestä X ihan hyvää palvelua.

Minulle ei kuitenkaan ollut noussut kuumetta tai lämpöäkään sen suhteen, mutta puolta vaihteleva kurkkukipu alkoi näillä main välittömästi hammaskiven poiston jäljiltä.

Lääkäri otti minut vastaan ja kuunteli murheeni eli epäilykseni siitä että olen tullut sairaaksi varmaankin perinteisen flunssan muodossa. Hän nyökkäili minulle ja tunnusteli kaulani, jonka jälkeen ilmoitti vain että kaulallani imusolmuke oli koholla mutta ettei siitä pitänyt huolehtia vaan jättää asia sikseen ja "nauttia oikein rentouttava viikonloppu".

Hän suurinpiirtein heitti minut ulos kun hätäännyin tästä "flunssasta" joka ei ollut nostanut kuumetta mutta kumminkin pukkasi kaulan imusolmukkeet pystyyn.

Lääkärin mielenkiinto loppui tähän ja hän näytti minulle ovea. Saatanan paskiainen.


SUURENTUNUT IMUSOLMUKE KAULALLA!? En silloin ollut niihin perehtynyt, mutta lihasmuisti sanoi että kai jonkun taudin seurauksena ne olivat olleet ennen joskus pystyssä.

Jäin yksin huolestuneena pohtimaan asiaa, sillä itse vastaanottokäynti oli ohitse jossain 10 minuutissa.


Alkutekijät

Päätin nyt sitten luoda ihan blogin suomi24:n palstalle avaamani keskusteluketjun siivittämänä.

Tuntui loogiselta ryhtyä kirjoittamaan blogia näiden outojen oireiden jatkuttua sekä niiden tutkimusten ja kunnollisten diagnoosien viivästyttyä jatkuvasti erinäisistäkin syistä. Tällainen alusta on parempi ja selkeämpi kaiken tämän pohtimiselle, kun suomi24 on kumminkin lopulta niin sekava alusta keskustelulle ettei kokonaiskuvaa ja omia kokemuksia itse terveydenhuollosta oikein tahdo saada kunnolla esille eikä niihin voi muistinomaisesti palata nopeaa tahtia.

Eilen taisi olla erittäin hyvä artikkeli Helsingin Sanomissa liittyen maamme terveydenhuollon tilanteeseen, joka on jakautunut erittäin vahvasti yleismaailmalliseen malliin rikkaiden ja köyhien puoleen. Tämä on kuulemma merkki siitä että hyvinvointivaltio on rikki, mutta kumma kyllä asialle ei ole tehty vieläkään yhtikäs mitään, vaan on jääty toteamaan asioita ilman aikomustakaan tehdä vielä sen suurempia päätöksiä minkään suhteen.

Tämä blogi tukee koostumaan ihan käytännön esimerkeistä liittyen siihen minkälaista palvelua olen saanut selvittäessäni oireitteni syitä ja seurauksia sekä yksityisen että julkisen puolen terveydenhuollossa. Tämä antaa mukavasti kuvaa kaikille epäilijöille siitä että millä tolalla julkinen terveydenhuolto oikeastaan on sen puoleen kuin yksityinenkin, jossa luulisi rahalla saavan sekä hevosella pääsevän.

Aloittelen seuraavan postaukseni aivan tammikuun alulta, jolloin hakeuduin ensimmäistä kertaa lääkärille.