tiistai 15. syyskuuta 2015

Olli Postin luennolla

Kuten kerroin aikaisemmassa postauksessani niin päädyin kuuntelemaan Olli Postin pienelle porukalle suunnattua "luentoa" ravintoon liittyen viime viikolla.

Keskustelutyyppinen lähestymistapa tähän luentoon oli siis se juttu, jossa Olli tavallaan keskustellen yleisön kanssa kertoi omista ruokavalioon ja ravintoon liittyvistä vinkeistään ja kokemuksistaan. Asiaa piti olla myös ruokavalion merkityksestä MS-tautiin, sillä Olli omien sanojensa mukaan on kyennyt ruokavaliomuutoksin heikentämään MS-taudin oireita ja saamaan sen siten "oireettomaksi". Hän kommentoi samaan sävyyn ratkaisuaan astmaan, jonka oireettomuuteen on kuulemma keskitytty samaan tapaan kuin MS-taudinkin hiljentämiseen.

Luennolla keskusteltiin melko vähän MS-taudista ja itse kohteliaana pysyttelin hiljaa koko luennon ajan kuunnellen sekä kysyjiä että vastaajaa itseään. Päädyin vasta vähän myöhemmin tilaisuuden jälkeen esittämään hänelle muutamia tarkentavia kysymyksiä etenkin MS-tautiin liittyen.

Selvisi tosiaan että Ollin äidillä tämä MS-tauti on ollut myös ja siten tämä perinnöllisyys aspektina astui esiin taudista varsin vahvasti. Olli kertoi että tietynlaisella ruokavaliolla hän oli saanut MS-taudin oireita vähennettyä itsestään ja viittasi mm. viljatuotteiden, valkoisen sokerin ja muun sellaisen olevan osatekijöitä niille tulehdusreaktioille joita MS-tauti pitää kehossa yllä. Juuri tällaisten tulehdusreaktioiden vähentäminen kehossa olisi hänen sanojensa mukaan tärkeää tällaisten sairauksien kanssa.

Ymmärtääkseni Olli ei ole käyttänyt koskaan minkäänlaisia MS-taudin lääkkeitä itse kovinkaan pitkiä aikoja. Hänen äitinsä kokeiluja Avonexilla tai Rebifillä  eli interferonilla sivuttiin, mutta kuulemma eivät sopineet käyttöön ja siten ko. kokeilu lopetettiin.

Sain kuitenkin sellaisen käsityksen Ollilta itseltään että MS-oireita kyllä nousee pintaan tasaisin väliajoin esimerkiksi stressaavien elämäntilanteiden yms. johdosta, mutta jos hän on omien sanojensa mukaan sairastanut MS-tautia vuodesta 2002 ja on enimmäkseen aivan kunnossa fyysisesti ilman lääkitystä, niin kieltämättä se väkisinkin laittaa ihmisen pohtimaan sitä että millä tavalla tässä on onnistuttu saamaan näinkin hyviä lopputulemia aikaiseksi ilman lääkitystä.

Ollin teesit parempaan hyvinvointiin olivat ihan selkeitä ja järkeenkäypiä: mahdollisimman puhdasta ravintoa aina maasta lähtien lihaan saakka olisi saatava mikäli mielii pitämään kehonsa ja mielensä kunnossa. Olli myös puhui jonkin verran stressin vaikutuksesta tällaisten sairauksien puhkeamisessa ja onhan minunkin todettava että tuntuu tämä sairaus tulleen itsellenikin pitkällisten stressipitoisten vuosien päätteeksi ja ehkä vähän muunkin syyn johdosta.

Luennon jälkeen vaihdoin hänen kanssaan pari sanaa ja kerroin olevani MS-potilas. Kerroin että voin aivan hyvin tällä hetkellä, vaikka välillä tuntuu että MS-oireet saavat kyllä otteen minustakin. Kerroin myös Tecfiderasta, LDN:stä ja lisäravinnekokeiluistani. LDN näytti olevan Olli Postille tuntematon käsite.

Kieltämättä internetistä löytyy paljon sellaisten MS-potilaiden kertomuksia, jotka ovat omien sanojensa mukaan saaneet tautiaan hoidettua huomattavasti parempaan suuntaan juuri ruokavaliomuutoksin. Uskon kyllä itsekin siihen että ruokavaliolla voidaan saavuttaa paljon hyviä tuloksia tämän taudin suhteen, mutta onko se lopulta koko totuus tämän sairauden voittamisessa? Enpä ehtinyt kysyä Ollilta sitäkään että oliko tätä hänen sairauttaan mitenkään seurattu etenemisen suhteen enää sen jälkeen kun tämä oletettu diagnoosi oli tehty ja toisaalta millä keinoin tuo alkuperäinen diagnoosi oli saatu kasaan?

Ollin tarinaa kuultuani pohdin myös pitkään uudestaan sitä että miten hänen tapauksessaan voidaan puhua jonkinlaisesta hyvin lievästä MS-taudin muodosta joka näyttäisi reagoivan myötämielisesti sekä ravinnollisiin muutoksiin että lisäravinteisiin. Olen itsekin saanut kuulla minut diagnosoineen lääkärin suusta että minulla on lievä MS, mutta mitä tuo lopulta tarkoittaa?

Ravinnollinen puoli on varmasti ihan jokaiselle tärkeä asia otettavaksi huomioon, mutta minusta olisi jännempää saada selville että mikä tämä tällainen muoto MS-taudista lopulta onkaan (jos on ollakseen), joka ei näytä juurikaan edenneen sitten vuoden 2002 ja missä eri näennäisiä pahenemisvaiheita ynnä muuta sellaista näytä edes esiintyvän?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti