Sattui silmään tänään Hesarin sivuilta tällainen "ei mitään uutta"-tason tutkimus liittyen MS-tautiin ja D-vitamiiniin, mutta tulipa siitä nyt mieleen kuitenkin vähän kirjoitella mietteitään ulos:
Eli käsittääkseni D-vitamiinin vähäisessä saannissa joskus aiemmissa elämänvaiheissa ja tämän sairautemme puhkeamisessa todellakin voi olla selkeä yhteys monellakin tasolla. Uskotaan myös laajasti että D-vitamiinin saannin vähyys täälläpäin maailmaa ja muuallakin kylmemmissä osissa voi olla eräs tekijä sille miksi ylipäätään MS-tautia esiintyy niin paljon täällä kylmemmillä ilmanaloilla verrattuna kuumempiin maihin ja alueisiin.
Oma nyrkkisääntöni D-vitamiinin käytössä on ollut etenkin tämän sairastumisen myötä se että viralliset käyttösuositukset tulisi reippaasti ylittää ko. vitamiinin osalta. Talvella ihminen saa tätä vitamiinia aivan liian vähän hyvinkin pitkiä aikoja, joten purkille on mentävä jos tahtoo sen hyvän määrän sitä saada huolimatta siitä että ravinnostakin voi D-vitamiinia saada myös, mutta tuskin kuitenkaan tarpeeksi.
Eli kun syksy ja talvi alkavat, niin siirryn myös käyttämään päivittäisesti tuota noin 100 mikrogramman päivittäisannosta D-vitamiinia ja välillä on mennyt sen ylitsekin. Neuvon kaikkia muitakin käyttämään D-vitamiinia runsaasti enemmän kuin kotimaiset suositukset ehdottavat.
Kannattavaa on myös pyrkiä ottamaan selvää siitä omasta D-vitamiinipitoisuudestaan noin lähtökohtaisesti verikokeen muodossa. Se antaa varmasti aika hyvin myös informaatiota siitä että kuinka hyvin D-vitamiini juuri sinuun imeytyy vai imeytyykö kunnolla ollenkaan.
Tuon julkaistun tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset eivät oikeastaan ole mitenkään uutta informaatiota. Jo nyt monissa muissa maissa kuin täällä meillä Finlandiassa D-vitamiinia suurina annoksina käytetään tämän sairauden hoidossa ja koepotilaiden blogien mukaan hyvin lopputuloksin.
Tällaisia samanlaisia tutkimuksia samanlaisine lopputuloksineen on toki julkaistu jo paljon aikaisemminkin, mutta kaipa Hesari nyt sitten päätti julkaista tällaisen jutun nyt sitten vaihteeksi muistiemme virkistämiseksi.
Toki mitään tällaisia D-vitamiiniterapioita yms. ei tietenkään lähdetä täälläpäin maailmaa edes kokeilemaan, mutta sanoisin että niin meille MS-tautiin sairastuneille kuin monille muillekin tallaajille runsas D-vitamiinin käyttö tuskinkaan tekee pahaa ja on ihan kokeilemisen arvoinen päätös huolimatta siitä että asialle ei ole aina virallista tukea lääkärikunnalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti