tiistai 11. elokuuta 2015

Seurantaverikokeita

Niin koitti viikko numerolla 33 ja aika oli päätyä julkiselle puolelle seurantaverikokeisiin Tecfideran käytön suhteen.

En oikein tiennyt että minne tarkalleen kannattaisi mennä verikokeita teettämään. Tämä eräs julkisen puolen terveysasema oli minua kohdellut oikeastaan aiemmin diagnosointivaiheessa todella kurjasti, mutta koska ei ollut kiinnostusta matkustaa kaupungin toiselle puolelle, niin päädyin menemään tähän lähimpään minkä tiesin.

Laboratorion odotustila oli tupaten täynnä ihmisiä. Tämä fakta olisi kannattanut ennakoida siitäkin huolimatta että kyseessä oli iltapäivä. Päätin nyt kuitenkin jäädä sitten sinne odottelemaan vuoroani noin neljänkymmenen muun ihmisen jälkeen. Paikalla kierteli myös kliseisesti odotusaikoja kiroava vanhempi mieshenkilö joka yritti ottaa kontaktia muihin odottelijoihin kiroamalla odotusaikoja, vaikka hän ei selkeästikään oikein ymmärtänyt minne oli tullut kun kerran päätti saapua julkisen terveydenhuollon perusilmentymän sankoin joukoin kansoitettuun rakennukseen.

Vaikka itse kritisoin etenkin omien kokemusteni perusteella maamme terveydenhuoltoa rankalla kädellä, niin ymmärrän kuitenkin muutamia tosiasioita siitä mihin se kuuluisa pieni ihminen pystyy taikka ei pysty vaikuttamaan etenkin joidenkin jonotusaikojen suhteen. Toisekseen tuntui että tämä vanhempi mies taisi muutenkin olla eläkeläinen joten luulisin että aikaa varmasti oli odottaa siellä. Hän ei tykännyt kun neuvoin menemään yksityisellä jos kerran niin otti pannuun siellä odotella jotain normaalia verikoetta, eli siinä mielessä hän ei suinkaan ollut yksin.

Päästyäni itse vihdoinkin sairaanhoitajan puheille odoteltuani sen noin puolisentoista tuntia oli sitten pientä epäselvyyttä ensinnäkin siitä että mitä kokeita minusta piti ottaa. Hän tutki hetkisen terveydenhuollon järjestelmää ja totesi että verikokeet voitaisiin kyllä tehdä. Sitten puolestaan piti vielä ottaa virtsakoe, johon onnistuin sitten mokaamaan koko jutun kun vastasin ettei rakossani ollut neljää tuntia vanhaa virtsaa. KUKAAN EI OLLUT KERTONUT että näin olisi pitänyt olla ja koko fakta ei ollut tullut ilmi mistään niistä ohjeistuksista jotka sain sitten lääkäriltä kirjeitse kuukausia sitten.

Tarkemmin ajatellen olisi pitänyt kai valehdella hoitajalle päin naamaa että olisin saanut homman pyörimään normaalisti eteenpäin. Rehellistä kuitenkin nyt taas sakotettiin niin kuin monia tässä maassa, joten siinä mielessä tilanteessa ei ollut mitään uutta. Opinpa tässä nyt sitten taas että kannattaa oppia valehtelemaan kuin mikäkin mallikas poliitikko taikka lääkäri, niin pääsee helposti ja nopeammin kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.

Hoitaja neuvoi minua tuomaan näytteitä seuraavana päivänä, mutta kerroin ettei se nyt aivan kävisi niinkään kun pitäisi olla töissä. Pitkän väännön jälkeen uhkasin mm. tehdä valituksen kohtelustani ja sain myös naisesta kakistettua ulos sellaisen faktan että saisin kuulemma tuoda näytteeni LAUANTAINA KAMPPIIN, jossa kuulemma sijaitsee joku HUSLAB:n toimipiste.

Lähdin sitten joku näytteenottopurkki kädessä ulos huokaillen taas vaihteeksi sitä mitä touhua tuo terveyskeskuksessa käynti oikein olikaan. Olinkin jo unohtanut vuoden alkupuoliskon tilanteet ja oppitunnit aika tehokkaasti eli kyllähän se ihmismuistin lyhyys taas kosketti sitten minuakin aika konkreettisesti tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti