31.3.2015

Suuri sekaannus ja hämmennys vallitsee.

Vielä ei tiedetä että mitä oikeastaan pitäisi tehdä tämän löydökseni ja asioiden suhteen ollenkaan. Minulla on huomenna lääkäriaika omalle työterveyslääkärille, joka nyt sitten toivon mukaan kirjoittaa lähetteen neuropolille, sillä ei tämä muuten selviä eteenpäin sitten millään.

Työterveyshuollostamme vastaava lääkäri painotti että minulla ei oltu vielä diagnosoitu syringomyeliaa, mutta rehellisesti sanottuna omasta mielestäni se kyllä siltä alkaa äkkiä muuttuneiden oireilujen sekä magneettilöydöksen perusteella näyttää.

Nyt pitäisi vaan aika äkkiä päästä sitten eteenpäin ihan johonkin polille tai sairaalaan kuvauttamaan pää ja loput selkärangasta. En vaan tiedä milloin se tapahtuu ja mitä sitten vielä löytyy, mutta toivon että joku päättävä elin tai ylilääkäri jossain pitää kiirettä asian kanssa.

Tuntuu ihan siltä kun olisin avannut sen kuuluisan Pandoran lippaan mennessäni magneettikuviin ja nyt sitten päästin valloilleni ihan kaiken sellaisen pahan, negatiivisen sun muun kuonan että sen tunkemista elämääni on enää vaikeaa pysäyttää.

Tavallaan kai kuitenkin olen tyytyväinen että ollaan pystytty tarttumaan johonkin konkreettiseen löydökseen minussa. Aika pitkään olin liikkeellä täysin absurdien diagnoosien voimin ja minua syytettiin milloin mielisairaaksi kuvittelijaksi, oudon viruksen kantajaksi kuin HIV- potilaaksikin.

Jos minulla tuo Syringomyelia nyt on, niin sen kanssa eläminen tulee olemaan todellista itänaapurin rulettia. Pelottava ajatus että näin 29-vuotiaana saa diagnoosin, joka muuttaa kaiken loppuelämäksi ja paluuta samanlaiseen elämään ei ole.

Oudosti fyysiset oireet ovat muuttaneet muotoaan sitten tuon magneettilöydöksen jälkeen, jonka johdosta pelkään että kuvittelen osia kivuista koska ne eivät ennen aivan tuolla tapaa esimerkiksi selkärankaa vaivanneet niin kuin nyt saatuani tietää C6-nikaman pienestä onteloitumasta. Toisaalta alempaa selkää ei ole vielä kuvattu, mutta sielläkin on NYT ikävää kipua melkein koko ajan ristiselän suunnalla.

Olen viime öinä nukkunut ensiksi illasta noin nelisen tuntia ja sitten kipujen takia ollut ylhäällä muutamisen tuntia. Tämän jälkeen olen saanut sitten taas muutaman tunnin unta, mutta lopulta herätyskello on herättänyt. Nukun siis tuollaisia pätkiä joihin joko liittyy tuki- ja liikuntaelinten kipuja taikka ei, mutta herään kuitenkin yöllä ja sinnittelen ylhäällä jonkin aikaa.

Huomenna kai sitten lääkärillä keskustellaan tulevaisuudesta tutkimusten suhteen sekä jatkosta työelämässä. Nyt kun minulla on sellainen työ että vaikka enimmäkseen istutaan tietokoneella asiakaspalvelussa, niin välillä pitää kyllä sitten tehdä fyysisiäkin töitä ja se on paha juttu tehtäväksi tällä hetkellä.

29.3.

Viime perjantain magneettikuvalöydöksen jäljiltä vietin taas tovin jos toisenkin internetissä lukien tästä selkärangastani löytyneestä "löydöksestä".

Kyseessä on siis syringomyelia, eli lyhyesti kerrottuna selkärangan nikamissa sijaitseva ontelo ja siihen liittyvä sairaus. Tämä löytyi käsittääkseni minulta kaulaa ja niskaa käsittävästä nikamasta, mutta saan varmasti siihen vahvistuksen vasta huomenna.

Tällainen "tauti" mikäli se sellaiseksi osoittautuu voi aiheuttaa neurologisia oireita hyvin laajalta skaalalta kantajalleen. Nyt täytyy sanoa että näiden neljän kuukauden tutkimusten jäljiltä tätä asiaa en kyllä osannut ihan arvata, mutta kuten aiemmin todettu niin onpahan vihdoinkin jotain johon tarttua sen jälkeen kun puolet ajasta olen pelännyt jotain todella vakavaa ja puolet ajasta olen pitänyt välillä itseänikin luulosairaana.

Eipä silti, kyllähän tämäkin on pahentuessaan aika vakava löydös ja ymmärrän että se taitaa nytkin jo vähän aiheuttaa minulle oireita, mutta ei ehkä sellaisia kun se voi pahimmillaan tehdä.

Mitä ilmeisimmin nämä viime kuukausien "kurkkukivut", kaulakivut ynnä muut ovat siis tosiaan olleet heijastekipuja tuolta nesteen täyttämästä ontelosta kaula- tai niskarangassa. Olin tätä mieltä hiljalleen tuon kurkkupolin käynnin jälkeen, sillä siellä nyt tuo kurkku ja nielu tutkittiin niin tarkkaan etten enää uskonut sen puolen hirveästi valottavan asiaa huolimatta siitä että pyysin kaulan osien magneettikuvausta.

Lääkäri totesi että tässä vaiheessa on vaikea sanoa voivatko nämä oireet liittyä siihen onteloon vaiko eivät. Sanoisin että totta kai nämä luultavasti siihen liittyvät kun aikalailla samoilla leveysasteilla vartalossa nyt sijaitsee se onteloinen nikama sekä kurkku, kaula ja sen muut seudut.

Lähinnä pelottaa se että voiko näitä olla lisää vielä selkärangassa vaiko ei. En tiedä vielä kuinka radikaali muutos tässä joudutaan elämäntapaani tekemään, mutta uskon että siitä varmasti keskustellaan pitkään ja hartaasti.

Tuollainen Syringomyelia voi kehittyä monestakin syystä. Mietin tässä mahdollisesti jonkinlaista vammaa jonka olen voinut saada joskus sille seudulle taikka sitten synnynnäistä vikaa rangassa, joka ei kyllä sinänsä ole aiempina vuosina näyttänyt minulle merkkejä ennen tätä.

Ikävä sivupiirteenä nyt juuri noita yläselän nikamia, käsiä ja kaulaa on alkanut särkemään kovasti tuon löydöksen jälkeen. Pelkään että tuon kivun olen tainnut nyt kehittää ihan itse, sillä ei minua noihin paikkoihin särkenyt ennen tätä tietoa löydöksestä.

27.3.2015

Perjantaina vielä päätin kokeilla onneani ja yrittää saada jonkun lääkärin soittamaan minulle magneettikuvausteni tuloksista, vaikka alunperin oli sovittu maanantai vasta soittoajaksi.

Sain kuin sainkin kiinni erään lääkärin, jonka kanssa oli jutellut puhelimitse kerran aiemminkin. Tuloksista sen verran hän tarinoi, että nuo kaulan pehmytosat sun muut olivat magneettikuvauksessa aivan kunnossa eikä sieltä nyt sitten löytynyt mitään sellaista mistä huolestua.

Sen sijaan hän kertoi että kuvauksen sivulöydöksenä "jotain" oli löytynyt minun niskanikamastani. Radiologi oli kiinnittänyt siihen huomiota poikkeavuutena, jonka merkitystä oireisiini nähden ei oltu osattu vielä oikeastaan sanoa.

Lääkäri kertoi että tällainen muutos nikamassa kyllä vaatisi lisää tutkimuksia. Hän jopa sanoi että se voisi viitata neurologiseen sairauteen eli vaikkapa MS-tautiin.

Hetken puin asiaa päässäni ja tokaisin etten kyllä ollut ottanut huomioon MS-tautia näiden oireiden aiheuttajana. Mielestäni en kyllä kärsi sellaisista oireista, mutta nyt kun on tehty näin paljon jo erilaisia tutkimuksia ja tämä on ensimmäinen kerta kun jotain on löytynyt konkreettisesti, niin siihen on nyt tartuttava.

Kolkkoa saada tietää tuollaisesta löydöstä, vaikka jälleen lääkäri painotti että kyseessä voi olla sellainenkin juttu jota ei välttämättä pidetä neuropolin arvoisena.

Maanantaina lääkäri soittaa uudelleen. Tämä lääkäri jonka kanssa puhuin epäili että pään magneettikuvaus olisi varmasti tehtävä myös, sillä tosiaan nyt tämän löydöksen pohjalta on oletettavaa että jotain neurologista vikaa voi olla takana.. ehkä.

Tämä löydös jostain nikamastani on aika merkittävä juttu, sillä en meinannut saada lähetettä ollenkaan tuohon magneettiin epäystävälliseltä kurkkulääkäriltä, joka piti tätä magneettia aivan tarpeettomana tutkimuksena ja huusi minulle siitä kovaan ääneen puhelimessa.

Hän on se sama heppu joka minulle jatkosta nyt maanantaina soittaa, enkä tiedä enää että miten suhtautua asiaan. Hän olisi minut jättänyt puimaan jotain fysioterapeuttista hoitoa kun tosiasiassa tämä voikin olla jotain paljon ikävempää.

Paitsi että olen lopen kyllästynyt käymään lääkäreissä ja sen tiimoilta onnistunut polttamaan valtavasti rahaa tutkimuksiin, niin nyt suurella todennäköisyydellä joudun polttamaan vähän vähemmän rahaa seuraaviin tutkimuksiin SAIRAALASSA jonkun vakavan neurologisen sairauden poissulkemiseksi.

Minulla oli paha aavistus tuosta magneettikuvauksesta sieltä poistuessani. En ymmärrä vieläkään että miksi tätä tutkimusta pidettiin niin tarpeettomana, kun se kuitenkin avasi nyt jonkinlaisen polun saada hahmottaa sitä mikä minua vaivaa.

Katsotaan mitä maanantai nyt tuo tullessaan.  En kuitenkaan enää viitsisi kuulla yhdeltäkään lääkäriltä tai kanssaihmiseltä epäilyksiä siitä että tämä on jotain luulosairautta tai stressiä, kun tämä ei selkeästikään sitä enää ole.

26.3.

Odottelen tässä tuon "pelätyn" magneettitutkimuksen tuloksia parhaillaan.

Senkin tiimoilta saatiin aikaiseksi taas aikamoinen farssi aina siitä lähtien kun eilen illalla lähdin tuolta magneettikuvauksesta kotiin.

Ensiksi kun pääsin laitteesta ulos, niin minulle ilmoitettiin että kuulemma jollekin tuloksia tulkitsevalle radiologille on ilmoitettu että hän mahdollisimman pian antaisi sitten lausunnon mahdollisista löydöksistä.

Noh, tiedustelin tätä asiaa vielä vastaanottotiskillä ja siellä minulle kerrottiin että millekään lääkärille ei kuulemma oltu siinä talossa jätetty soittopyyntöä tuloksista vaikka äskeinen magneettihoitaja näin minulle antoi ymmärtää.

Sitten vastaanotossa työskennellyt tyttö sanoi että oli kuulemma täysin sattumanvaraisesti valinnut jonkun yleislääkärin ilmoittamaan minulle huomenna tulokset. Lähdin sitten kotiin odottamaan soittoa.

Aamulla soittoa ei kuulunut, joten soitin uudelleen asiakaspalveluun että voisiko lääkäri soittaa tosiaan tänään tuloksista JOS ne ovat valmiit. Luurin toisessa päässä ollut nainen ilmoitti että hän laittaa soittopyynnön kiireellisenä menemään ja että tämä joku naislääkäri kyllä soittaa sitten heti.

Meni viitisen tuntia ja soitin uudelleen asiakaspalveluun, koska soittoa tältä lääkäriltä ei ollut kuulunut. Tällöin minulle ilmoitettiin että tämä "joku" lääkäri jonka piti soittaa oli kuulemma torjunut soittopyynnöt.. koska hänellä ei ollut niitä tuloksia saatavilla.

Sitten päästiin siihen kysymykseen että MILLOIN tulokset olisivat tästä kuvauksesta oikeastaan valmiit, koska minulle ei oltu eilen kuvauksessa annettu mitään aikataulua siitä että milloin tulokset saisin kuultavaksi? Tällöin tämä puhelimen toisessa päässä ollut nainen kertoi että minua koskien oli soittopyynnöt laitettu tuolle kurkkulääkärille jolta sain nyhtää lähetteen magneettiin sekä eräälle työterveyslääkärille, jota en ollut koskaan tavannutkaan.

Se ei ollut selvinnyt että kuka nämä soittopyynnöt oli siirtänyt näille kahdelle hengelle. Nainen luurin toisessa päässä ilmoitti että magneettikuvauksen tulokset olisivat saatavilla oikeastaan vasta maanantaina, kun minulle tosiaan ei kerrottu mitään siitä että kuinka pitkään kestää saada tuloksia tällaisesta tutkimuksesta. Oletin että tulokset olisivat valmiit seuraavana päivänä, koska eräskin tämän saman firman joku vastaanottovirkailija tarinoi minulle pitkään siitä kuinka tämä magneettikuvaus on niin nopea ja tarkka vaihtoehto kuvantamiseen että tosiaan kannattaa tulla tekemään kuvaus pikimmiten tänne heille.

Noh, nyt sitten tältä puhelinääneltä sain tietää että TÄSSÄ KUULEMMA KESTÄÄ ja että puhelinaikoja on sitten vasta maanantaina saatavilla. Kukaan ei olisi siis ilmoittanut minulle että tulokset saisin vasta maanantaina, joten tuntuu vähän siltä että varmaan jotkut röntgeninkin tulokset saisin nopeammin kuin tämän magneettitutkimuksen.

Minut on ennenkin jätetty ilman vastausta Terveystalolta tällaisissa tapauksissa, jossa luvattua soittoa ei ole koskaan tullut paitsi vääntämällä asiasta puhelimessa. Lähtökohtaisesti siis olisi voinut jo ilmoittaa ajoissa että tutkimustulosten saamisessa kestää verratenkin pitkään, joten ei kannata odotella soittoa ihan heti seuraavaksi päiväksi.

25.3.

Niinhän siinä sitten käy että ennen pitkää on pakko toimia puoleen taikka toiseen.

Otin selvää mahdollisuudesta päästä magneettikuvaukseen tuonne halvempaan paikkaan täällä Helsingissä, mutta siellä sitten todettiin että tämä uudempi lähete sisälsi sen kokoluokan tutkimuksen ettei heidän laitteillaan voinut sitä kuulemma tehdä.

Vaihtoehdot olivat vähissä ja niin oli minun jaksamisenikin. Lopputuloksena varasin sitten Terveystalolta tuon kuvantamisen ja marssin sinne työpäivän päätteeksi tietäen että Visa rutisisi kivusta tämän tutkimuksen jälkeen ja ehkä myös sen jälkeen tämän kaiken epäilyn ja pelon voisi jättää taakseen.

Tieto lisää tuskaa taikka sitten se vapauttaa siitä.

Pääsin sisään huoneeseen melkein viime tipassa ennen tutkimusta. Täyttelin huolimattomasta informaatiolomakkeen ennen kuvantamista ja sitten minut ohjattiin riisuumaan vaatteeni lähimpään pieneen pukukoppiin.

Siellä sitten riisuin kaikki päällysvaatteet lukuunottamatta sukkia ja kalsareita. Tämän jälkeen minun oli käsketty pukea päälleni ruskea "pappojen aamutakki" ja jäädä odottelemaan lisäohjeita. Olin kopissa varmaan noin kymmenisen minuuttia ja sitten minut ohjattiin peremmälle tutkimussaliin.

Minulle kerrottiin lyhyesti tutkimuksen vaiheet ja sain esittää pari kysymystä. Ensimmäiseksi sain tietää että tutkimus veisi noin 40 minuuttia, joka kyllä siinä putkilossa maatessa olisi aika lähellä maksimaalista sietokykyäni. Tämän jälkeen minulle laitettiin käteen kanyyli ja siitä virtasi varjoainetta suoniin kuvantamisen helpottamiseksi.

Sitten minut työnnettiin magneettikuvauskoneen putkeen ja sitä ennen sain korville kuulokkeet josta tulvi rokkia. Käteen annettiin laite jolla sai kutsuttua hoitajan jos pelotti.

Ennen kuin kuvaus alkoi pyysin että laitettaisiin vähän klassista musiikkia, sillä rokki tähän tilanteeseen kuulosti omiin korviin pikkaisen liian anarkistiselta ottaen huomioon että sydän takoi tuhatta ja sataa.

Työnnyin koneen sisässä olevaan putkeen ja tuijotin hetken katossa sijaitsevaa sinistä viivaa. Kieltämättä koin klaustrofobiaa muutaman hetken, mutta äkkiä suljin silmät ja ryhdyin kuuntelemaan musiikkia. Yritin torkahtaa ja pitää silmiäni kiinni kun masiina rupesi jyskyttämään ja meluamaan tasaisin väliajoin voimistuvin pulssein.

Kykenin välillä rentoutumaan ja pidin silmiä kiinni ja torkahtelin. Kykenin rauhoittumaan ja pysymään paikallani, vaikka välillä tuli nielaistuakin. Tämän nielaisemisen kanssa annettiin sellainen ohje ettei sitä kannattaisi tehdä, mutta se on taas kertaalleen helpommin sanottu kuin tehty ottaen huomioon että pitäisi olla nielaisematta kertaakaan noin 40 minuuttiin.

Lopulta tutkimus päättyi ja kone rullasi minut takaisin päivänvaloon. Minulta otettiin kanyyli pois ja ohjattiin pukeutumaan. Samalla sain vain tietää että kuvaukset olivat kuulemma onnistuneet hyvin ja että joku radiologi soittaisi tuloksista jossain vaiheessa pian.

Ymmärrän kyllä ihmisiä jotka ahdistuvat tuon koneen sisuksissa makaamisesta. Fiilis siellä sisällä on tosi ahdas ja varmasti pelottava, vaikka ilma kyllä virtaa ja valoa on.

Lopuksi sain vielä mukaani nuo kuvantamiset CD:lle. En kyllä tiedä mitä teen noilla kuvilla, mutta olen niiä tässä hiukan katsellutkin jo lävitse ymmärtämättä luonnollisesti niistä mitään.

Paljonko tämä touhu nyt sitten maksoi? Köyhdyin 600€ tästä hienosta kokemuksesta putkilossa ja samalla totesin että tämän jälkeen en enää kykene käymään yksityisellä lääkäriasemalla pitkään aikaan, vaan julkiselta on löydettävä sitten seuraavaksi apua taikka sitten ei.

Minulle luvattiin että joku soittaisi tuloksista huomenna. Saa nähdä nyt että oliko tämä tutkimus todella täysin tarpeeton ja hassasinko rahani turhaan niin kuin tuo lähetteen antanut kurkkulääkäri minulle manasi vai löytyykö nyt sitten sieltä jotain mullistavaa joka selittää kaiken.

Tänä yönä en nuku hyvin, mutta ehkä huomenna ainakin tällainen lääkärirumba saattaa olla menneen talven lomia.

24.3.

Sain tänään postissa uuden lähetteen magneettiin tältä samaiselta kurkkulääkäriltä jonka kanssa olin aluksi tapellut ylipäätään saadakseni magneettiin lähetteen.

Aiempi lähete oli EP1BG "kaulan pehmytosien vahvakenttä-MT" ja nyt oli sitten tullut sellainen kuin EP1CM "kaulan laaja 3 teslan MT".

En tiedä miksi olin saanut tuollaisen toisen lähetteen häneltä kun tuo ensimmäinenkin oli niin vaikeaa saada.

En nyt oikein tiedä siltikään että mitä tehdä. Oireet eivät ole ainakaan pahentuneet, vaan ovat jatkuneet samanlaisina päivästä toiseen. Myös kaulan imusolmukkeet tuntuvat kyllä paineltaessa, mutta eivät ole ainakaan kasvaneet. Kai se on hyvä havainto.

Muuten niin olen yrittänyt kahlata taas paljon lävitse vaikka mitä liittyen tällaisiin oireisiin ja tauteihin internetistä. Paljon löytyy onneksi vaikkapa englanniksi materiaalia siitä että mihin kaikkeen tällaiset oireet voisivat liittyä, mutta totuus on myös se että kun vaihtoehtoja alkaa olemaan todella paljon niin kukkaro myöskin alkaa huutaa tyhjyyttään kovin äkkiä tämän kaiken keskellä. Kuinka monta verikoetta pitäisi vielä ottaa ja mitä testata? Entä neurologia?

Olen edelleen aika katkera julkista terveydenhuoltoa ja vähän yksityistäkin kohtaan. Vaikka olen päässyt asioimaan sinne jopa huimasti 2-3 kertaa, niin ei siellä kyllä ole mitään selvinnyt koko tänä aikana ja viimeisin kurkkulääkärikin on vain kehottanut tulemaan uudestaan puolen vuoden päästä.

Siinä kyllä kieltämättä aletaan onnistua kohdallani, että potilas saadaan nyt vihdoin kyseenalaistamaan oireensa huolimatta siitä että tämä "oireilu" voi olla ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Uuvuttava henkinen ja fyysinen ponnistelu diagnoosin saamiseksi oikeasti vie voimia ja kuluttaa kukkaroa, sillä julkiselta puolelta ei saa kovinkaan helposti mitään hoitoa aikaiseksi. Yksityinenkin puoli on ainakin minun kohdallani aikamoinen paperitiikeri, sillä hekin empivät ja empivät huolimatta rahasta siihen malliin että mikään ei etene kovinkaan nopeaa tahtia.

Siltikin tänään alkoi ahdistaa tämä selkeä päättömyys ja kaikkien asioiden etenemättömyys näiden oireiden ympärillä. Kai tuo magneettikuvaus pitäisi saada tehtyä ja mahdollisimman halvalla, sillä minulla on mennyt todella paljon rahaa näihin yksityisen puolen tutkimuksiin jo muutenkin ilman mitään oikeaa lopputulosta.

Sitten ihmetellään että potilas masentuu ja häntä ahdistaa kun kunnon diagnoosia ei kuulu eikä näy. Olen näiden oireilujeni aikana nähnyt vähän liiankin monta tympeää lääkäriä, jotka ovat tylysti käännyttäneet ennen pitkää pois ja leimanneet hulluksi.

Alan minäkin olemaan oikeasti aika väsynyt käymään noissa tutkimuksissa. En ole nyt vähään aikaan käynyt lääkärissä, mutta kunhan saan palkkaa ensi viikolla niin alan harkita sitä magneettikuvausta. Kai se sitten on tehtävä, mutta olen edelleen aika kahden vaiheilla senkin suhteen kun minulle tuo lähetteen antanut lääkäri oli niin vihainen kun ylipäätään sitä pyysin.

Toisaalta en kyllä edes tajua että miksi hän oli nyt laittanut tuollaisen uuden lähetteen jos kerran vanhakin irtosi niin vaikeasti. Netistä ei löytynyt oikeastaan informaatiota niinkään tuosta kolmen teslan kaulan laajasta magneettikuvauksesta, mutta oletan sen olevan joku tosi definitiivinen kuvantamismenetelmä tähän hommaan.

Tavallaan pelottaa tosi paljon se mitä tämä oireilu voi olla, mutta eniten ehkä en jaksaisi enää edes tuppautua mihinkään tutkittavaksi kun mikään ei oikein näytä johtavan mihinkään. Neljä kuukautta pelkoa on paljon ihmiselle muiden arkisten huolien seassa, joten kieltämättä alan olemaan niin uupunut koko ajan näitä asioita miettimään että jos edes jaksan tuota magneettia hoitaa pois alta, niin sen jälkeen taidan ihan vaan käpertyä itseeni ja yrittää selvitä oireitteni kanssa ilman minkäänlaista lääkärikunnan apua.

21.3.

Viimeisimmästä käynnistäni lääkärissä on nyt kulunut melkein viikko.

Huolimatta oireideni jatkumisesta poden tällä hetkellä kai jonkinlaista häpeää siitä että ylipäätään olen juoksuttanut itseäni lääkärillä viime kuukausien ajan jatkuvalla syötöllä.

Löydökset ovat olleet laihoja tai vähintään epämääräisiä. Olen pyrkinyt nyt venyttelemään sekä ulkoilemaan paljon. Kävelen nykyään koko ajan ja juoksu pitäisi aloittaa piakkoin uudelleen huolimatta ikävistä kivuista ja säryistä joka päivä.

Niska ja hartiat ovat koko ajan lujilla ja ovat varmasti olleet ennen tätäkin. Siltikään kipuja ei suun alueelle ole tullut tässä määrin kuin nykyään. Tuntuu että kielikin on kipeä nykyisin koko ajan, mutta ei siellä kyllä kai mitään selkeää ole nähtävissä.

Sain sen lähetteen sinne magneettikuvaukseenkin. Sain vinkkiä että Helsingin Ruoholahdessa olisi eräs halvempi magneettikuvausklinikka verrattuna tuohon Terveystaloon, joka tosiaan vaatisi sen 600€ kyseisestä hommasta. Julkiselta puolelta kukaan ei ole viimeisimmänkään kurkkupolikäynnin jäljiltä ehdottanut menemistä magneettiin.

Lähetteen kirjoittanut lääkäri suurinpiirtein haukkui minut pystyyn kun sanoin että haluaisin jatkaa tutkimuksia. Hän oli ylimielinen ja ymmärrän että hänen päädiagnoosinsa kyseenalaistaminen kävi ammattiylpeyden päälle, mutta toisaalta sitten terveyttäni minun tässä kai pitäisi ajatella ensiksi eikä jonkun kurkkutautien erikoislääkärin egon kohluja.

Kuten aiemminkin kirjoitin olen aika vaiheilla sen suhteen että mitä itsekään enää uskon. Oireiden jatkuessa ja löydösten ollessa olemattomia alan hiljalleen puntaroimaan sitä että ehkä tosiaan olen kuvitellut vain kaiken ja todellisuudessa vika onkin päässäni, niskassani, kuvitelmissani tai ihan missä vaan kohtaa tuntoaistejani.

Edelleen häiritsevät nämä kaulan imusolmukkeet. Eivät ne ole ainakaan suurentuneet, mutta joku kuitenkin sai ne tammikuun alun jäljiltä näkyviin ja väitän edelleen etteivät ne olleet tuollaisia ennen sitä toisin kuin tämä erikoislääkäri väittää.

On turhauttavaa itse pyrkiä diagnosoimaan itseään. Tosi moni lääkäri on vain vastaanotoille kiekaissut jonkun idean esille vaikkapa "kroonisesta nielurisatulehduksesta" ja sen jälkeen jättänyt tekemättä mitään sen eteen että asia voitaisiin tutkia. En saanut mitään lisälähetettä tosiaan eteenpäin tuolta julkiseltakaan puolelta viimeksi, mutta onhan minulla toisaalta se magneetti.

Jos ikinä selviän tästä, niin vakuutan ja vannon etten enää mene lääkäreille selittämään yhtikäs mitään ennen kuin pää putoaa harteilta. Sen verran kylmää kyytiä ja nuivaa kohtelua olen saanut osakseni nyt näiden tutkimusten aikana, että ihan suoraan sanottuna minulle on kehittynyt se kuuluisa lääkäripelko.

Olen huomannut sen miten vahvasti lääkärit sortuvat spekulaatioon heti kun kyseessä ei olekaan mikään helppo perustapaus. Useimmiten ainakin minun kohdallani on lähdetty siitä että olen masentunut, ahdistunut ja niin hirveän uupunut että imusolmukkeet ovat kaulalla siinä kunnossa missä ovat, kieli ja kurkku ovat kipeitä ynnä muuta.

Voi helvetti mitä paskaa.

Omaan moraaliseen ja eettiseen ajatteluun sopisi paremmin se että jos olet lääkäri ja et oikeasti tiedä mikä potilasta vaivaa, niin sen kuudennen käyntikerran jälkeen varmaan kannattaisi sitten työntää se potilas eteenpäin lähetteellä sellaisen luo joka voisi edes tietää asiasta jotain. Toisaalta minun tapauksessani nämä "tietäjät" eli alan erikoislääkärit ovat nyt sitten olleet kyllä aika laihoja tuloksia hekin asian selvittämisen suhteen.

Muistan edelleen tuolta ensimmäiseltä erikoislääkäriltä sen kun hän onnistui löytämään jonkun kipeän kohdan kaulalta ja sanoi että kivut voisivat jotenkin liittyä kielilihakseen. Tätä asiaa ei kuitenkaan sitten sen enempää lähdetty selvittämään.

Asiasta toiseen siirryttäessä tuolta Suomi24:n puolelta käynnistämäni keskusteluketju on alkanut aikalailla hiipumaan. Ehkä hyvä näin tässä vaiheessa, vaikka sain tosi paljon hyviä neuvoja sekä ohjeita sieltä viikkojen ajan tasaiseen tahtiin. Olen laittanut ylös kaikki sellaiset kommentit jotka kuulostivat mahdollisimman valottavilta tai joiden perusteella voisi yrittää itse tutkia asiaa pidemmälle.