Perjantaina vielä päätin kokeilla onneani ja yrittää saada jonkun lääkärin soittamaan minulle magneettikuvausteni tuloksista, vaikka alunperin oli sovittu maanantai vasta soittoajaksi.
Sain kuin sainkin kiinni erään lääkärin, jonka kanssa oli jutellut puhelimitse kerran aiemminkin. Tuloksista sen verran hän tarinoi, että nuo kaulan pehmytosat sun muut olivat magneettikuvauksessa aivan kunnossa eikä sieltä nyt sitten löytynyt mitään sellaista mistä huolestua.
Sen sijaan hän kertoi että kuvauksen sivulöydöksenä "jotain" oli löytynyt minun niskanikamastani. Radiologi oli kiinnittänyt siihen huomiota poikkeavuutena, jonka merkitystä oireisiini nähden ei oltu osattu vielä oikeastaan sanoa.
Lääkäri kertoi että tällainen muutos nikamassa kyllä vaatisi lisää tutkimuksia. Hän jopa sanoi että se voisi viitata neurologiseen sairauteen eli vaikkapa MS-tautiin.
Hetken puin asiaa päässäni ja tokaisin etten kyllä ollut ottanut huomioon MS-tautia näiden oireiden aiheuttajana. Mielestäni en kyllä kärsi sellaisista oireista, mutta nyt kun on tehty näin paljon jo erilaisia tutkimuksia ja tämä on ensimmäinen kerta kun jotain on löytynyt konkreettisesti, niin siihen on nyt tartuttava.
Kolkkoa saada tietää tuollaisesta löydöstä, vaikka jälleen lääkäri painotti että kyseessä voi olla sellainenkin juttu jota ei välttämättä pidetä neuropolin arvoisena.
Maanantaina lääkäri soittaa uudelleen. Tämä lääkäri jonka kanssa puhuin epäili että pään magneettikuvaus olisi varmasti tehtävä myös, sillä tosiaan nyt tämän löydöksen pohjalta on oletettavaa että jotain neurologista vikaa voi olla takana.. ehkä.
Tämä löydös jostain nikamastani on aika merkittävä juttu, sillä en meinannut saada lähetettä ollenkaan tuohon magneettiin epäystävälliseltä kurkkulääkäriltä, joka piti tätä magneettia aivan tarpeettomana tutkimuksena ja huusi minulle siitä kovaan ääneen puhelimessa.
Hän on se sama heppu joka minulle jatkosta nyt maanantaina soittaa, enkä tiedä enää että miten suhtautua asiaan. Hän olisi minut jättänyt puimaan jotain fysioterapeuttista hoitoa kun tosiasiassa tämä voikin olla jotain paljon ikävempää.
Paitsi että olen lopen kyllästynyt käymään lääkäreissä ja sen tiimoilta onnistunut polttamaan valtavasti rahaa tutkimuksiin, niin nyt suurella todennäköisyydellä joudun polttamaan vähän vähemmän rahaa seuraaviin tutkimuksiin SAIRAALASSA jonkun vakavan neurologisen sairauden poissulkemiseksi.
Minulla oli paha aavistus tuosta magneettikuvauksesta sieltä poistuessani. En ymmärrä vieläkään että miksi tätä tutkimusta pidettiin niin tarpeettomana, kun se kuitenkin avasi nyt jonkinlaisen polun saada hahmottaa sitä mikä minua vaivaa.
Katsotaan mitä maanantai nyt tuo tullessaan. En kuitenkaan enää viitsisi kuulla yhdeltäkään lääkäriltä tai kanssaihmiseltä epäilyksiä siitä että tämä on jotain luulosairautta tai stressiä, kun tämä ei selkeästikään sitä enää ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti