21.3.

Viimeisimmästä käynnistäni lääkärissä on nyt kulunut melkein viikko.

Huolimatta oireideni jatkumisesta poden tällä hetkellä kai jonkinlaista häpeää siitä että ylipäätään olen juoksuttanut itseäni lääkärillä viime kuukausien ajan jatkuvalla syötöllä.

Löydökset ovat olleet laihoja tai vähintään epämääräisiä. Olen pyrkinyt nyt venyttelemään sekä ulkoilemaan paljon. Kävelen nykyään koko ajan ja juoksu pitäisi aloittaa piakkoin uudelleen huolimatta ikävistä kivuista ja säryistä joka päivä.

Niska ja hartiat ovat koko ajan lujilla ja ovat varmasti olleet ennen tätäkin. Siltikään kipuja ei suun alueelle ole tullut tässä määrin kuin nykyään. Tuntuu että kielikin on kipeä nykyisin koko ajan, mutta ei siellä kyllä kai mitään selkeää ole nähtävissä.

Sain sen lähetteen sinne magneettikuvaukseenkin. Sain vinkkiä että Helsingin Ruoholahdessa olisi eräs halvempi magneettikuvausklinikka verrattuna tuohon Terveystaloon, joka tosiaan vaatisi sen 600€ kyseisestä hommasta. Julkiselta puolelta kukaan ei ole viimeisimmänkään kurkkupolikäynnin jäljiltä ehdottanut menemistä magneettiin.

Lähetteen kirjoittanut lääkäri suurinpiirtein haukkui minut pystyyn kun sanoin että haluaisin jatkaa tutkimuksia. Hän oli ylimielinen ja ymmärrän että hänen päädiagnoosinsa kyseenalaistaminen kävi ammattiylpeyden päälle, mutta toisaalta sitten terveyttäni minun tässä kai pitäisi ajatella ensiksi eikä jonkun kurkkutautien erikoislääkärin egon kohluja.

Kuten aiemminkin kirjoitin olen aika vaiheilla sen suhteen että mitä itsekään enää uskon. Oireiden jatkuessa ja löydösten ollessa olemattomia alan hiljalleen puntaroimaan sitä että ehkä tosiaan olen kuvitellut vain kaiken ja todellisuudessa vika onkin päässäni, niskassani, kuvitelmissani tai ihan missä vaan kohtaa tuntoaistejani.

Edelleen häiritsevät nämä kaulan imusolmukkeet. Eivät ne ole ainakaan suurentuneet, mutta joku kuitenkin sai ne tammikuun alun jäljiltä näkyviin ja väitän edelleen etteivät ne olleet tuollaisia ennen sitä toisin kuin tämä erikoislääkäri väittää.

On turhauttavaa itse pyrkiä diagnosoimaan itseään. Tosi moni lääkäri on vain vastaanotoille kiekaissut jonkun idean esille vaikkapa "kroonisesta nielurisatulehduksesta" ja sen jälkeen jättänyt tekemättä mitään sen eteen että asia voitaisiin tutkia. En saanut mitään lisälähetettä tosiaan eteenpäin tuolta julkiseltakaan puolelta viimeksi, mutta onhan minulla toisaalta se magneetti.

Jos ikinä selviän tästä, niin vakuutan ja vannon etten enää mene lääkäreille selittämään yhtikäs mitään ennen kuin pää putoaa harteilta. Sen verran kylmää kyytiä ja nuivaa kohtelua olen saanut osakseni nyt näiden tutkimusten aikana, että ihan suoraan sanottuna minulle on kehittynyt se kuuluisa lääkäripelko.

Olen huomannut sen miten vahvasti lääkärit sortuvat spekulaatioon heti kun kyseessä ei olekaan mikään helppo perustapaus. Useimmiten ainakin minun kohdallani on lähdetty siitä että olen masentunut, ahdistunut ja niin hirveän uupunut että imusolmukkeet ovat kaulalla siinä kunnossa missä ovat, kieli ja kurkku ovat kipeitä ynnä muuta.

Voi helvetti mitä paskaa.

Omaan moraaliseen ja eettiseen ajatteluun sopisi paremmin se että jos olet lääkäri ja et oikeasti tiedä mikä potilasta vaivaa, niin sen kuudennen käyntikerran jälkeen varmaan kannattaisi sitten työntää se potilas eteenpäin lähetteellä sellaisen luo joka voisi edes tietää asiasta jotain. Toisaalta minun tapauksessani nämä "tietäjät" eli alan erikoislääkärit ovat nyt sitten olleet kyllä aika laihoja tuloksia hekin asian selvittämisen suhteen.

Muistan edelleen tuolta ensimmäiseltä erikoislääkäriltä sen kun hän onnistui löytämään jonkun kipeän kohdan kaulalta ja sanoi että kivut voisivat jotenkin liittyä kielilihakseen. Tätä asiaa ei kuitenkaan sitten sen enempää lähdetty selvittämään.

Asiasta toiseen siirryttäessä tuolta Suomi24:n puolelta käynnistämäni keskusteluketju on alkanut aikalailla hiipumaan. Ehkä hyvä näin tässä vaiheessa, vaikka sain tosi paljon hyviä neuvoja sekä ohjeita sieltä viikkojen ajan tasaiseen tahtiin. Olen laittanut ylös kaikki sellaiset kommentit jotka kuulostivat mahdollisimman valottavilta tai joiden perusteella voisi yrittää itse tutkia asiaa pidemmälle.