Liikunnallinen osio

Niin paljon olisi kirjoitettavaa ja kerrottavaa tämän blogin välityksellä omista fiiliksistä elämääni liittyen tällä hetkellä. Valitettavasti kuitenkin tietokoneella istuminen pitää minimoida, sillä sitähän teen käytännössä paljon töissäkin.

Ajattelin tänään hieman saarnata liikunnasta ja sen tärkeydestä minulle tämän diagnoosin jäljiltä. Väittäisin että MS-taudin lievempien muotojen kanssa pystyy elämään oikein kohtuullisesti muutaman tekijän yhteisvaikutuksella ja eräs niistä on ehdottomasti terveiden elämäntapojen ylläpitäminen kaikin tavoin.

Sen verran kerron taustoistani liikunnan suhteen että lukioaikoina olin tosiaan kova salimies ja vielä kovempi juoksijamies muutamia vuosia. Tämän jälkeen sitten juoksuharrastus oli aina satunnaisesti mukana kuvioissa etenkin kun huomasi painon taas kohoavan erinnäisten vähemmän liikunnallisten elämäntilanteiden osuessa kohdilleen. Olen kuitenkin valitettavasti ollut aina vähän sellainen "jojo" tämän oman painonikin kanssa että välillä ollaan pyöristytty ja välillä ollaan sitten oltu kuin luurangon tulitikku laihuuden osalta.

Nyt kun sain MS-diagnoosin, olin jo periaatteessa aloittanut terveellisemmän elämän jättämällä pois sellaisia nautinto- ja ravintoaineita joiden haitallista vaikutusta ihmiskehoon ja mieleen on todistettu ja dokumentoitu laajalti. Puhun tietysti alkoholista ja suureltikin sokerista, joiden kanssa olen kyllä ollut tekemisissä aina vaiheittain aikaisemmissa elämänvaiheissani. Toki asiaa mutkistaa myös se että oma avovaimo ei kieltäydy ravinnon suhteen monestakaan sellaisesta jonka olen itse jättänyt taakseni jo ennen MS-diagnoosia, joten ruokailutottumuksemme välillä eroavat toisistaan ja pullat sekä makeiset eivät suinkaan enää maistu samaan tapaan kuin joskus ennen.

Nyt kun kevät tuli ja lumet sulivat täällä pääkaupungissakin, niin päätin että aloitan juoksemisen uudelleen. Olen käynyt diagnoosista saakka pitkillä kävelylenkeillä ja nyt sitten tänään aloitin juoksemisen taas pitkän tauon jälkeen. Viimeksi juoksukausi minulla oli joskus viime vuoden lokakuussa, jolloin juoksin noin puolitoista kuukautta ihan vaan pitääkseni kuntoa yllä.

Toki MS:n kanssa liikkuminen on vähän erilaista, sillä silloin kumminkin mennään aina sen MS:n ehdoilla kaikesta huolimatta. Kun nyt aloitin juoksun, niin huomasin että oli fiksuinta juosta vain puolet ajasta ja pitää taukoja toisin kuin aiemmin. Mäsä näyttää pukkaavan päänsärkyjä jos keho ylikuumenee, joten viisainta on tosiaan juosta lyhyitä pätkiä ja sitten taas levätä taikka reippaasti kävellä matkat. En toisaalta sano etteikö MS:n kanssa voisi ennen pitkää kunnon taas noustua lähteä vetämään entisaikojen lenkkejä katkeamattoman juoksun muodossa, mutta toistaiseksi otan tämän projektin nyt hiljalleen työn alle enkä hoppuile liikaa eteenpäin.

Minusta tämän sairauden kanssa liikunnan tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Jos jalat ovat kunnossa, niin jotain sen alueen lihasten ja yleiskunnon ylläpitämisen hyväksi pitäisi ehdottomasti tehdä omien voimavarojen mukaan. Liikunta sen monissa muodoissaan auttaa ainakin myös minua pysymään henkisesti tasapainoisena, sillä kieltämättä välillä elämä on rankkaa tälläkin puolella aitaa ja siksi liikunnan vapauttama tunne auttaa pääsemään eroon kertyneestä stressistä.

Suunnittelen asiaa nyt siten että juoksisin taas ympäri vuoden tämän diagnoosin jäljiltä. Myös paluu lihaskuntoharjoitteluun voisi tehdä hyvää, sillä minulla on edelleen täällä kotona sekä käsipainot että tanko voimaharjoittelua varten aikoinaan hankittuna. Nyt jos milloin on hyvä aika ottaa ne jälleen käyttöön.

Sen verran vielä liikunnasta haluan kertoa, että oikeastaan hyötyliikuntaa tulee aika paljon mukaan kuvioihin päivittäin. En ole koskaan kasvattanut autoa takapuoleni alle, vaan pyöräillyt olen paljolti sekä kävelen muutenkin melkein joka paikkaan, paitsi tietysti Helsingin keskustassa ajoittain tulee käytettyä sitten julkisia kulkuvälineitä.

Yrittäkää kaikki varsinkin pitkäaikaissairaat pitää fyysisestä jaksamisestanne huolta vointinne sen salliessa. Voi hyvinkin olla että liikunta sekä moni muu tekijä parantaa kuntoanne siinä määrin että kehon resistanssi infektioita vastaan pysyy lujana ja muutenkin sisäelimet toimivat paremmin monen muun kehon osan suorituskyvyn myöskin parantuessa.