torstai 16. huhtikuuta 2015

16.4.2015 - Sairauskertomuksia

Sain kirjeen HUS:n poliklinikalta tutkimusteni suhteen. Hyvä juttu sinänsä että asioita alkaa vihdoinkin tapahtua.

Ensi viikon tiistaina pitäisi ottaa tuo lumbaalipunktio, mutta lähinnä ideanahan on se että ne jälkioireet sen ottamisesta ovat se peloista pahin. Kirjeessä käsketään juomaan kofeiinipitoisia juomia tuon jälkeen ja lepäilemään. Tämä varmaan nyt meinaa saikkua sitten töistäkin pitkästä aikaa moneen vuoteen. Sikäli tuosta toimenpiteestä on aika karmeat muistot lapsuudesta, että kun se otettiin minulta niin menetin jalkojeni hallinnan eli toisin sanoen halvaannuin alaraajoista joksikin aikaa.

19.5. on kuulemma vielä jotain verikokeita otettava tuolla samassa paikassa, mutta se nyt tuntuu vielä kovin kaukaiselta.

Ajattelin kirjoittaa hieman sairaushistoriastani täällä, kun etenkin lapsuudessa sairastamani eräs todella paha tulehdus voisi tarkemmin ajatellen olla syynä kenties myöhemmän iän sairauksien puhkeamiselle.

Olen ollut aina aika normaali siinä mielessä että ne perusflunssat parisen kertaa vuodessa on kärsitty lapsuudesta nuoruuteen ja siitä eteenpäin. Koskaan ei ole mennyt luita poikki tai sisäelimiä pitänyt pätkiä, mutta ikävin kokemus joka minulla oli lapsena joskus 1990-luvun keskivaiheilla oli sairastuminen mitä todennäköisimmin enkefaliittiin, eli aivokuumeeseen. Luonnollisesti jouduin siitä sairaalaan melkein pariksi viikoksi ja sitäkin ennen olin kotona varmaan useita päiviä kunnes vanhempani tajusivat ettei kyseessä ollut mikään perusasteen flunssa.

Minua on usein varsinkin viime vuosina jäänyt askarruttamaan tuon sairastelukokemus ja sen perimmäisin diagnoosi. Omat vanhemmat muistavat sen olleen kuulemma Borrelioosi, mutta muutama kuukausi sitten sairaalasta tilaamani epikriisi paljasti että sain diagnoosiksi sellaisen demonin kuin "Encephalitis NUD" eli aivorunkoenkefaliitti.

Onneksi selvisin taudista erittäin hyvin sen rajuista neurologisista oireista huolimatta. Muistan että minulla oli kaksoiskuvia näössäni, korkea kuume ja oksentelin kuin mikäkin viimeisiään vetelevä otus. Borrelioosi tuo ei kai sitten ollut lääkärienkään mielestä silloin, mutta on vaikea sanoa varsinkin kun oireet olivat mitä olivat ja tämä oli 90-lukua jolloin tuskin aivan kaikkea tällaisten sairauksien tutkimisesta tiedetty.

Minulla oli kuitenkin lieviä kognitiivisia vaikeuksia tuon sairauden jäljiltä mm. siinä muodossa että oli pakko opetella pyörällä ajaminen uudelleen ja matemaattiset asiat olivat perusjuttuja lukuunottamatta aikamoista hepreaa ja pitkään. Huonon matikkapään kanssa sai tuskailla pitkään ja hartaasti jo lukiossakin, mutta sisulla siitä kai sitten selvittiin.

Se mikä minua on jäänyt mietityttämään etenkin viime vuosina ja nyt näiden oireilujen alettua on ollut tuon lapsuudessa sairastetun taudin mahdolliset jälkitaudit myöhemmällä iällä. Tutkin asiaa ja vertailin epikriisiäni pitkään erinäisten netistä löytämieni potilaskertomusten perusteella päätyen sellaiseen päätelmään että jos minulta tuo MS-tauti löytyy, niin pidän sen puhkeamista todennäköisesti jälkitautina tuolle lapsuudessa sairastetulle jutulle. Ymmärtääkseni juuri Borrelioosin sairastaneet voivat omata suuremman riskin MS-taudin puhkeamiselle, mutta tämän hetken tietojen mukaan tuo kai ei ollut se. Kenties kuitenkin muutkin neurologiset tulehdukset voisivat nostaa riskiä sairastumiseen kuin vain tuo "Borre" sitten jälkeenpäin.

Kuten todettu olen kuitenkin elänyt melko tervettä elämää eli toisin sanoen sairastellut vain flunssia ennen tämän vuoden alkua ja sen tapahtumia. Armeijassa taisi olla muutamat keuhkoihin liittyvät infektiotkin, mutta siinäpä tuo nyt on ollut.

Viime vuoden lopulla joskus lokakuussa sain myös elämäni ensimmäisen eturauhastulehduksen, koska taisin palelluttaa itseni lenkillä ja muissakin riennoissa. Tuo oli hyvin kivulias tulehdus johon sain sitten taas todella sopivasti sellaista tosi myrkyllistä antibioottia kuin Siprion, joka kieltämättä tuhosi sen eturauhastani vaivanneen pöpön ja samalla aiheutti todella kovat vatsakivut seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Jos teille ikinä määrätään mitään fluorokinoloneita sisältävää lääkettä tai siihen pohjustuvaa antibioottia, niin olkaa varuillanne etenkin pitkäaikaiskäytön osalta. Oma kuurini piti muistaakseni kestää melkein kaksi viikkoa, mutta lopetin sen vasta 11 päivän jälkeen kun vatsa oli niin kipeä etten saanut nukuttua.

Nuo fluorokinoloni-pohjaiset antibiootit ovat ihan tunnetusti paljon vakavia sivuvaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä, josta tulee paljon potilasvahinkoja täällä meilläkin vuosittain tietoon. Yhä sitä kuitenkin määrätään koska se "toimii", mutta sivuvaikutukset voivat olla monilla todella kovat ja pysyvätkin sen lääkkeen käytön jälkeen. Tästä asiasta ovat puhuneet hyvin satunnaiset tahot suomessa, mutta vaikkapa suuren meren takana yhdysvalloissa siprofloksasiinin ja fluorokinolonien vaaroihin kai suhtaudutaan nykyään paremmin kuin nyt vaikkapa meillä täällä lääkärikunnan puolesta.

Tuon eturauhastulehduksen jälkeinen tilanne olikin sitten sen muutaman kuukauden ihan rauhallinen, kunnes tammikuun alussa sitten tämä helvetillisin ajanjakso elämässäni alkoi ja muutti muotoaan tasaisin väliajoin. En vieläkään oikein tiedä että mikä minua vaivaa, mutta toivon mukaan ensi viikon tapahtumien jälkeen oltaisiin viisaampia sen suhteen kuin koskaan ennen.

2 kommenttia:

  1. Tuo sairastamasi aivokuume on kyllä hyvä johtolanka, samoin kuin antibiootit. Borrelioosi voi aiheuttaa hyvin paljon MS-tautia muistuttavan taudinkuvan. Lisäksi se voisi turvottaa imusolmukkeita, mitä MS ei käytännössä tee. On mahdollista, että vaikka sinulta olisi otettu borrelioositestit aikoinaan/nyt ja ne olisivat negatiiviset, nykyinen sairautesi olisi silti borrelioosi. Siitä kiistellään, että olisiko tässä tapauksessa kyse kroonisesta infektiosta vai borrelioosin aiheuttamasta autoimmuniteetista. Toivottavasti borreliaa kuitenkin etsittäisiin lumbaalipunktiossa, vaikka mahdollinen negatiivinen tulos ei täysin luotettava olekaan.

    Fluorokinolonit aiheuttavat yleensä vähän erilaisen taudinkuvan, mutta nekin voivat aiheuttaa demyelinaatiota. Tässä ongelmana on se, että siinä missä borreliatestit ovat epäluotettavia, näille vaurioille ei ole lainkaan mitään testiä. Selvä johtolanka olisivat jännevauriot, mutta niitä ei kaikille tule.

    VastaaPoista
  2. Kiitos taas kommentistasi.

    Nämä imusolmukkeet ovat minua jo aivan alusta asti vaivanneet siinä mielessä että se ei kai ole kaikkein perinteisin oire MS-taudille. Noita mahdollisia demyelinaatioita- ja sanon MAHDOLLISIA on löytynyt toistaiseksi vain kaularangan magneettikuvauksesta sekä silmäkuoppien vastaavanlaisesta kuvauksesta.

    Tämän taudin määritys toistaisilla oireilla on tosiaan kovin vaikeaa vielä toistaiseksi ja kieltämättä tuon Borrelioosin selvittämisen vaikeudesta olen ennenkin lukenut. Tuolla silmäpolin päivystyksessä taidettiin sekin taas verikokein selvittää, mutta puhdas tulos sieltä oli ilmeisesti tullut silloinkin kun muuta eivät kertoneet.

    Jännevaurioista en osaa sanoa vielä mitään, mutta seuraavissa tutkimuksissa aion kyllä mainita tästä ja katsoa mitä he vastaavat.

    VastaaPoista