Urani lääketieteen koekaniinina otti jälleen piskuisen askeleen eteenpäin päätyessäni toistamiseen verinäytteiden antamiseen Biomedicumiin Meilahdessa.
Tämä kerta liittyi tuohon aiempaan selkäydinnesteen luovuttamiseen siinä määrin että tässä toisessa osassa otettiin verta noin 100ml tutkimuksen tarkoituksiin. Varsin pitkäjänteinen projektihan tässä nyt on kyseessä, mutta koen että siihen kannattaa osallistua ihan kotimaisen tutkimustyön tukemiseksi omalla pienellä panoksella neuroimmunologisten sairauksien paremman ymmärtämisen ja profiloinnin edesauttamiseksi.
Juttelin paikan päällä erään jo aiemmin tapaamani Biomedicumin naistutkijan kanssa lähinnä MS-taudin puhkeamisesta ja siihen liittyvistä teorioista. Esille nousi mm. Epstein-Barr tartuntana sekä Herpes-virus ja sen mahdolliset vaikutukset taudin puhkeamisessa jollakuilla ja toisilla taas ei.
Verinäytteet otettiin sitten aika pikavauhdilla aamun tunteina kunhan alkuhässäkästä selvittiin ja tapasin myös lyhyesti miespuolisen neurologin, jonka kanssa olin käynyt mm. sähköpostien vaihtoa ja muutamat puhelinkeskustelutkin tutkimukseen osallistumisen tiimoilta ja yleisestä tilastani keskusteltiin myös.
Hän totesi että oli tosiaan erittäin tärkeää saada nyt aikaiseksi vastaanottoaika, sillä oireiluni on tosiaan pian kestänyt melkein puoli vuotta ilman mitään kunnollista diagnoosia. Hän myös sanoi että oli huomioinut mittavat tutkimukset ja muun materiaalin joka minusta oli kertynyt yksityiseltä puolelta näihin päiviin tultaessa. Totesin että tutkimukset oli ollut pakko aloittaa omarahoitteisesti, sillä julkiselta puolelta pääsy erinäisiin tutkimuksiin ja tähän pisteeseen jossa tunsin olevani melko hyvin oireitani vastaavan lääketieteen alan asiantuntijoiden hoidossa olisi voinut viedä vielä pitempään. Edelleen olen hyvilläni siitä että menin omalla rahalla siihen magneettikuvaan, sillä ilman sitä olisin varmaan nytkin yrittämässä nujertaa jotain mahdollisesti alkavaa neurologista sairautta fysioterapialla niin kuin tämä eräs neropatti minulle silloin sieltä ehdotti.
Ensi viikko tuo tullessaan varmasti nyt jotain ratkaisevaa tähän tilanteeseeni. Olen omasta mielestäni lyhyessä ajassa selvittänyt monen oireisiini sopivan sairauden hoitomuotoja, taudin kulun etenemiseen vaikuttavia tekijöitä sun muuta, joten jos joku kunnollinen diagnoosi joistakin noista nyt vihdoinkin tulee, niin voin sanoa että olen valmistautunut eikä mikään vaihtoehdoista pomppaa esiin puskista.
Sen verran vielä yleisestä voinnista tähän loppuun että nyt vasta viime päivinä tuo päänsärky siitä lumbaalipunktiosta on ruvennut vaivaamaan todenteolla. Tänään palatessani kotiin Meilahdesta se oli pahimmillaan siten että ainoa tapa saada se loppumaan oli mennä makuuasentoon. Tämä oli toki mahdotonta toteuttaa täydessä bussissa ja metrossa moinen loikoilu olisi saanut osakseen vielä enemmän vääränlaista huomiota. Kivut olivat siis välillä kovat, mutta edelleen ainakin itselläni niihin toimi kofeiini eli kahvia join milloin mistäkin kioskista haettuna pitkin erinäisiä pysähtymisreittejä.
Iltaa kohden alkaa olemaan taas vähän parempi olo ja nuo selkäkivut ovat heikenneet todella laajalti. On kuitenkin tärkeää kertoa vielä että todennäköisimmin ne pääkivut, selkäsäryt sun muut tuosta lumbaalipunktiosta ilmenevät vasta muutamia päiviä toimenpiteen jälkeen. Kuulemma harvalla ne iskevät päälle välittömästi toimenpiteen jälkeen ja sitä suuntaa näytti tukevan asiasta väsätty Wikipedia-artikkelikin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti