Lähdin silmäpolille käsketysti heti aamuksi Haartmanin sairaalan liepeille.
Olo oli aika väsynyt ja päätä särki kovasti. Olen huomannut nyt että minulle voi tulla tällaisia muutaman päivän väsymyksiä, mutta esimerkiksi tänään ja eilen olin aika skarppina huolimatta näistä väsymyksistäni edellisinä päivinä.
Silmäpoli oli aamusta todella hiljainen paikka. Pääsin melkein heti sairaanhoitajan luo, joka tutki jonkun oppilaansa kanssa näköäni todeten sen olevan kunnossa kivuista huolimatta. Sairaanhoitaja lupasi että piakkoin tulisi sitten minullekin aika lääkärille, mutta sain sitä odottaa varmaan jonkun kuutisen tuntia.
Sisään alkoi lappaamaan kaikenlaista päivystyspotilasta ihan oikeine silmävammoineen sun muineen päivän mittaan. Minulla olo oli aika huono kun en ollut syönyt mitään enkä liioin juonutkaan.
Lopulta pääsin silmälääkärin luo, joka kieltämättä tutki näön ja silmät perusteellisesti. Hän ei havainnut näkömuutoksia, mutta päätti kuitenkin laittaa minut todella laajoihin verikokeisiin sekä vielä magneettikuvata silmänpohjat tai jotain.
Äkkiä sitten juoksin verikokeisiin, annoin virtsanäytteen ja lopulta taas istuskelin silmäpolilla parisen tuntia odottamassa lupaa lähteä sinne magneettikuvaukseen Meilahden sairaalan puolelle. Pääsin kuvaukseen aika myöhään illalla ja siinäkin oli taas kova kiire, joten äkkiä laitettiin kanyyli ja minut iskettiin todella nopeaan tahtiin magneettikuvauslaitteen sisuksiin makailemaan.
Tällä kertaa kuvaus kesti vain sen noin 30 minuuttia. Vaikea ehkä uskoa tätä mitä kirjoitan asiasta, mutta olin niin väsynyt että se mekkala jota laite piti ei minua pitänyt hereillä, vaan torkahtelin sen kuvauksen aikana syvästi.
Pääsin lähtemään kotiin järkyttävän päänsäryn vaivaamana yhä edelleen. Olisi pitänyt kai vaatia pääsyä vielä silmäpolille takaisin, mutta en enää jaksanut noin 12 tunnin istumisen ja odottamisen jäljiltä. Tyhmänä en myöskään tajunnut että olisin voinut koittaa vaatia sitä pään magneettikuvausta nyt sitten kun kerran sinne kuvaan menin. Olisi saatu selvyyttä moneen asiaan.
Sitten taas kotiin päästyäni huilattiin melkein 10 tuntia ja Tramal laski kipuja siedettäväksi asti.
Se mikä jäi nyt vähän epäselväksi oli että kärsinkö juuri tässä nyt sen pelätyn silmänpohjan tulehduksen vaiko en? Nuo kaikki testit eivät indikoineet että olisin, mutta joku reaktio tämä nyt taas johonkin oli.
On pelottavaa miten nämä oireet ovat nyt muuttuneet tyystin siitä mitä ne olivat aluksi. Valitettavan moni oire sopii MS-tautiin, mutta sen todentaminen on aika hankalaa tässä vaiheessa kun en pääse tutkimuksiin. Lisäksi "omat rahat" on nyt käytetty loppuun ja makselen Visa-laskua vielä pitkään pois tuosta yksityisen puolen magneettikuvauksesta, vaikka olihan siitä sikäli hyötyä että jonkun oudon sairauden jäljille sillä päästiin mahdollisesti.
Olen myös huomannut että ylirasitus vetää päälle kauhean päänsäryn. En tiedä mistä se johtuu, mutta niin se vaan tekee. Niskat ja hartiat rutisevat myös ihan koko ajan pahaenteisesti sekä pieniä sähköiskuja etenee pitkin raajoja jos vaikka pyörittelen päätäni tai nostan kättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti