Lumbaalipunktiosta on nyt kotiuduttu Meilahden reissun jäljiltä.
Olo on toistaiseksi aivan hyvä lukuunottamatta pieniä alaselän särkyjä, jotka joko voivat liittyä toimenpiteeseen tai sitten eivät. Kahvia on nautittu ja parasetamolia myös. Toistaiseksi ei ole ainakaan pää kipeä.
Toimenpide meni aivan hyvin ja kieltämättä nopeasti. Pääsin jo aiemmin toimenpiteeseen kun olin kuvitellut, sillä joku häikkä oli tapahtunut aikaisemmalle henkilölle jollain tapaa ja siksi pääsin tosiaan jo noin puolta tuntia aiemmin pistettäväksi.
Minulle soitti eilen ennen toimenpidettä eräs tutkimusta suorittava lääkäri Biomedicumista. Hän pyysi lupaa saada ottaa kai ylimääräistä nestettä johonkin pitkäjänteiseen tutkimukseen liittyen erinäisten neuroimmunologisten sairauksien metaboliseen profilointiin. Suostuin siihen, sillä tämä lääkärimies vaikutti todella syvästi mm. MS-tautiin ja muutamaan muuhun perehtyneeltä, joten päätin ottaa osaa selkäydinnesteeni muodossa siihen että kotimainen tutkimus saisi lisää materiaalia potentiaalisten tulevaisuuden parannus- ja hoitokeinojen kehittämisessä.
Ennen pistoa kävin vielä jonottamassa verikokeisiin, jotka sain myös aika äkkiä pois alta. En aivan tarkalleen ymmärtänyt että mitä tässä nyt otettiin sitten verikokeina tällä kertaa, mutta edelleen kai jotain borrelioosiin ja tuohon punktioon liittyvää nämä näytteet olivat.
Jos joku on kiinnostunut tietämään että miten tuo lumbaalipunktio tehdään ja vaikkapa etsii googlella tietoa, niin voin siitä nyt tämän hetkisissä ruumiin ja sielun voimissa hieman kirjoittaa tarinaa kaikkien "iloksi".
Eli minut makuutettiin jonkinlaiselle operaatiopöydälle vasemmalle kyljelleni ja käänneltiin mahdollisimman paljon kuuluisaa "sikiöasentoa" muistuttavaan asentoon. Kyseisen toimenpiteen suoritti nuori, noin minun ikäiseni mieslääkäri jolle ilmaisin huoleni mm. jälkioireista sekä siitä että milloin pitäisi olla yhteydessä polille oireiden suhteen. Hän väitti että kuulemma monelle(?) ei tule juuri mitään oireita ja veripaikan laittaminen on sitten vasta viimeisen linjan päätös useita päiviä näistä mahdollisista oireista ensiksi kärsittyään. Kerroin hänelle myös tuosta lapsuudessa koetusta halvaantumisesta punktion jäljiltä, johon lääkäri tuumasi että kuulemma sellaista ei pitäisi enää tapahtua aikuisen fysiikalla varustettuna. No toivotaan todellakin sitten niin, sillä minun korviini tuollaiset lupaukset jotenkin aina menevät automaattisesti kategoriaan "kuuluisat viimeiset sanat".
Hoitaja pesi alaselkäni jollain asiaan kuuluvalla aineella ja sitten lääkäri puristeli kuumottavasti selkänikamiani etsien sopivaa pistosuhria. Sen löydettyään hän sitten tuikkasi jonnekin alaselkään ohuen neulan, jonka tunkeutuminen selkärankaani tuntui todella oudolta ja aivan erilaiselta kuin normaali veren ottaminen käsivarresta esimerkiksi. Sitten paikalle saapui naispuolinen edustaja tuolta Biomedicumista ja siinä sivussa selkäydinnestettäni tippui äänettömästi jonnekin näytepulloihin maatessani kylkiasennossa epämukavasti seinällä kelloa tuijottaen.
Biomedicumin nainen esitteli itsensä minulle tosiaan maatessani tutkimussängyllä. Ilmoitin sitten siinä samalla toistamiseen että minun selkäydinnestettäni saa käyttää tuohon aiemmin mainittuun tutkimukseen. Tämän suostumuksen johdosta sitten hän otti lopuksi vielä kai yhden näytepullon vietäväksi Biomedicumin tarkoituksiin ja minä annoin allekirjoitukseni operaation jälkeen vielä kirjallisesti suostumukseen.
Sanoisin että tämä itse operaatio ei ollut kauhean kivulias, mutta se kuumottavin kysymys tässä onkin aina se mahdollinen jälkioireiden voimakkuus ja kesto. Ylivoimaisesti ikävimmät tutkimukset ovat kyllä olleet niitä mitkä korva- ja kurkkutautilääkäri on tehnyt tunkiessaan nieluun ties mitä ja siitä seuranneen ihanan tukehtumisentunteen kestäminen ja nielemisrefleksin pidättäminen.
Makailen tässä sohvalla tätä kirjoittaessani. Join kahvia lähtiessäni Meilahdesta ja kaikenlaista kofeiinipitoista tuli vedettyä huiviin tässä palautuessa muutenkin. Taidan olla poissa töistä huomisen eli ensimmäistä kertaa saikulla sitten alkuvuoden 2013.
En oikein tiedä että kuinka hyödyllinen tuo lumbaalipunktio lopulta sitten oli. Itse haluaisin kieltämättä mieluummin vielä pään ja selkärangan magneettikuvaukseen, mutta en nyt sitten tiedä että kuinka paljon niistäkin pitää vääntää HYKS:n henkilöstön kanssa.
Neuropolille on lääkäriaika sovittu vasta ensi kuun 19. päivälle. Kuulemma näiden punktionäytteiden tulosten saaminen kestää todella pitkään, joten luovun kai ajatuksesta sen suhteen että soittelisin perään noin parin päivän taikka viikon jäljiltä. Toisaalta olen voinut nyt parisen päivää aikalailla normaalisti tässä ilman sen suurempia kipuja taikka ongelmia, joten taidan jatkaa lisäravinteiden, liikunnan ja sen kuuluisan "relaksoitumisen" tietä ennen sitä 19. päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti