keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

1.4.2015

Kävin työterveyslääkärin vastaanotolla kertaalleen puhumassa mm. uusista oireistani sekä sitten vielä tuosta magneettikuvauksen löydöksestä.

Selkokielellä siis C6-nikamasta oli löytynyt merkkejä demyelininaatiosta, joka tarkoittaa käytännössä sitä että jokin on nyt vialla tai mahdollisesti ei. Se myös voi viitata aika moneen neurologiseen sairauteen, joista yleisin on valitettavasti MS-tauti. Se Syringomyelia ei enää kuulosta kovinkaan todennäköiseltä tapaukselta kohdallani, mutta ehkä suoraan sanottuna ottaisin sen mielummin kuin mahdollisen MS:n minä päivänä hyvänsä.

Lääkäri teki minulle vielä kaikenlaisia tasapainoon ja reflekseihin liittyviä käytännön kokeita. Tämän jälkeen hän sitten ilmoitti että vaikka nuo kokeet olivat menneet hyvin, niin tuon löydöksen perusteella sekä nykyisten oireidenkin perusteella on laitettava lähete neurologian poliklinikalle.

Ymmärsin siis että nyt ruvetaan sitten poissulkemaan seuraavaksi MS-tautia, joihin nämä minun nykyiset oireeni kyllä valitettavasti viittaavat enemmän kuin mihinkään muuhun.

Olin tuosta lääkärin kanssa käydystä keskustelusta aika tunteettomassa tilassa kaiken jälkeen. Oikeasti olen henkisesti niin väsynyt etten piittaa enää peloista taikka muusta sellaisesta liittyen vaikkapa kuolemanpelkoihin tai muihin, sillä haluaisin vain tietää että mikä minua vaivaa. Diagnoosin puute kunnollisena on tosi raastava juttu.

Toisaalta myöskin nyt ollaan aika pitkällä siitä mistä lähdettiin tammikuussa. Hammaskiven poistosta aiheutuneesta pitkä-aikaisen viruksen metsästämisestä ollaankin nyt siirrytty syöpäpelkojen jälkeen nuorten aikuisten yleisimmän neurologisen sairauden piiriin.

Tosiaan kuten aiemmin kirjoitin, niin tuntuu vahvasti siltä että tuon magneettikuvauksen jälkeen olen onnistunut avaamaan sen Pandoran lippaan, enkä kykene enää mitenkään itse kontrolloimaan sitä mitä sieltä tulee ulos. Olen hallitsemattoman virran pyörteissä, joka taitaa olla ihan yhtä syvä kuin leveäkin tällä hetkellä.

Pelottavaa tosiaan on huomata kuinka oireeni ovat muuttuneet viime aikoina. Väitän että päänsäryt, lihassäryt, silmäkivut ynnä muut ovat nyt sitä päällimmäistä vaivaa. Myös lähimuisti on ihan sökönä välillä ja unentarve on valtava.

Toisaalta kuitenkin olen todella turta tästä kaikesta, sillä olen vähän väsynyt pelkäämään.

En ole kirjoittanut enää mitään tuonne Suomi24:n puolelle perustamaani keskusteluketjuun. Tuntuu että se ajoi aikansa ohitse ja ei sinänsä liittynyt mitenkään edes syöpään, jonka aihealueeseen ketjun perustin. Siellä kyllä tuli mielipiteitä esille laidasta laitaan tilaani koskien, mutta mieleen muistuu kyllä ne muutamat kunnon epäilijät joiden mukaan kaikki on vaan luulosairautta potenssiin sata.


2 kommenttia:

  1. Pakko korjata hyvin yleinen virhe, suorastaan urbaanilegenda, joka leviää laajalti. MS-tauti ei ole nuorten aikuisten yleisin neurologinen sairaus. Todennäköisesti migreeni täyttäisi tämän kriteerin. Yleisin invalidisoiva sairaus on CFS/ME, joka muistuttaa paljon MS-tautia, mutta on moninkertaisesti yleisin.

    Onneksi sait nyt vihdoin kunnon tutkimuksia ja toivottavasti ei lopult kuitenkaan löydy mitään vakavaa. MS-tauti hoituu yleensä suht hyvin pieniannoksisella naltreksonilla, mutta syringomyelia on toki hankala tapaus. Eiköhän se lopullinen diagnoosi selviä pian. Toivottavasti B12-vitamiinin puutos suljetaan pois - se voi nimittäin aiheuttaa syringomyelian ja MS-tyyppisiä oireita. B12-puutos saattaa aiheuttaa myös imusolmukeoireita.

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon kommentistasi ja pahoittelen tämän yleisen harhaluulon levittämistä. Mukavaa on kuitenkin saada tänne omaan varsin hataraan aiheeseen keskittyneeseen blogiin kommentti henkilöltä, joka on selkeästi perehtynyt sellaisiin aihe-alueisiin joita olen itsekin joutunut käymään lävitse viime aikoina.

    CFS on minulle käsitteenä tuttu (niin kuin on muuten mm. blogisikin) ja olen siihenkin sairastumista epäillyt jo jonkin aikaa näiden omien materiaalitutkimusteni aikana.

    Oma diagnoosini saattaa olla vielä kiven jos toisenkin alla, sillä nyt on siirrytty puhtaasti julkisen terveydenhuollon piiriin jatkotutkimusten osalta. Onneksi kuitenkin olen kuulemma jonossa neuropolille täällä Helsingissä, joten kaipa asian voisi sanoa edenneen.

    Eräs oma oireeni josta johtuen olen kahden vaiheilla sen MS:n tai CFS:n osalta on tuo että koen nykyään väsyväni todella äkkiä ja raskaasti sellaisista fyysisistä ponnisteluista jotka olivat vielä pari kuukautta sitten ns. "vanhojen oireineni" aikana kuitenkin täysin tuntemattomia vaivoja.

    VastaaPoista