perjantai 13. maaliskuuta 2015

19.2.2015

En saanut edes sitä toivomaani rintakehän ja samalla keuhkojen röntgeniä.

Olin päätynyt tilanteeseen jossa parilla verikokeella yksityisen puolen lääkärit olivat päätyneet siihen että minua ei vaivaa mikään fyysisesti vakava juttu, mutta tuntui ettei kokeita sen osoittamiseksi oltu juurikaan tehty minusta tarpeeksi.

Oireet eli korviin säteilevä kurkkukipu, kainalonalusten ajoittaiset kivut sekä yleinen kurkkukipu joka käänteessä piinasivat. Lämpöä ei ollut eikä liioin kuumettakaan. Välillä oli myös hengenahdistusta joka tuli ja meni fyysisestä aktiviteetista huolimatta.

Jälleen päädyin lähtemään lääkäriin, sillä minua omien tutkimusteni jälkeen vaivasi niin helvetisti noiden imusolmukkeiden todellinen luonne että valmistauduin kaivamaan kuvetta kaulan seudun ultraa varten.

Minut otti vastaan noin kolmekymppinen mieslääkäri jolle kerroin taas kertaalleen kaikki oireet. Olin ennen tätä tapaamista kärsinyt mitä ilmeisimminkin ahdistuksesta johtuen parina yönä "yöhikoilusta" ja koska lymfoomaa ei oltu vielä suljettu pois, niin ilmoitin tälle lääkärille että epäilin itselläni olevan kyseinen sairaus kun ei kukaan ollut minua vakuuttanut siitä olettamuksesta poiskaan.

Tätä isokourainen lääkäri sitten taas tutki imusolmukkeeni koko vartalolta kauttaaltaan ja puristeli kaulani melkein palasiksi. Hän totesi että "ei lymfoomalta vaikuta" ja vastasin siihen että eikös lopullinen ratkaisu saataisi kaulan ultralla johon voisin mennä vaikka heti.

Kerroin hänelle tarvitsevani myös sen keuhkokuvan, johon hän suostui myös.

Hetkeä myöhemmin olin odottamassa vuoroani ultraan. Tuo toimenpide oli minulle tuttu eräästä aikaisemmasta ihan diagnosoidusta vaivasta, mutta tällä kertaa mentiin kaulan ultraan ja sillä selvä. Eri juttu oli siis kyseessä.

Vanhempi mieslääkäri eli radiologi tässä tapauksessa sitten levitti jotain mönjää kaulalleni ja alkoi ultran avulla tunnustella kaulaani sekä siellä olevia erinäisiä rauhasia sekä tietenkin näitä pelättyjä imusolmukkeitani.

Noin kymmenen minuutin suuntailun jälkeen sain vapauttavan tuomion: kaulan rauhaset olivat kaikki kunnossa ja imusolmukkeet olivat muodoltaan ja kunnoltaan kuulemma aivan hyvät PAITSI että muutama niistä oli "normaalin rajoissa".

Ei ollut kuulemma syöpään viittaavaa, mutta tämäkään koe ei sitten selvittänyt sitä että miksi nuo pallukat olivat siellä pystyssä kun eivät ennen olleet? Sitä ei kukaan osannut minulle vieläkään sanoa.

Sitten käytiin vielä röntgenissä ja kuvattiin keuhkoja eri asennoista ilman paitaa seisten.

Myöhemmin sain tietää että tuo röntgen oli sitten ollut taasen puhdas, mutta kumma kyllä hengenahdistukset jatkuivat. Vähän vaikeaa oli uskoa mihinkään astmaan, mutta kaipa sekin vaihtoehto oli otettava huomioon.

Poistuin jälleen "hieman" helpottuneena lääkäristä. Päällimmäisin ajatus kuitenkin lopulta oli se että mikään ei ollut vielä selvittänyt eri puolia vaihtelevan kurkkukivun syytä ja syy-yhteyttä.

Perhana, olisi tehtävä lisää kokeita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti