Sain eilen yllättävän puhelun korva- ja kurkkuklinikalta, johon olin saanut lähetteen päälle kuukausi sitten. Tuolloin veikattiin että näin epämääräisillä oireilla ei kuulemma päästä lähellekään TODENNÄKÖISESTI tuota paikkaa.
Oli toimittava nopeasti jos meinasi sinne päästä, vaikka olinkin ennen tätä jo käynyt yksityisellä kerran kurkkutauteihin erikoistuneella lääkärillä saaden tämän epämääräisen M53.0 diagnoosin.
Äkkiä oli lähdettävä töistä vielä samana päivänä Haartmaninkadulle. Päätin että menisin kyllä paikalle aiemmasta yksityisen puolen käynnistä huolimatta, sillä minuun nyt oli kuitenkin nähty sen verran vaivaa että oli parempi käyttää tuo tilaisuus kuin olla käyttämättä kaiken koetun jäljiltä.
Klo 15.15 minulla oli aika tuonne ja lähdin kohti Meilahtea ja Haartmanin sairaalaa melkoisessa kiireessä suoraan töistä. Tuo alue on minulle todella tuntematon, joten kesti hiukan aikaa että pääsin alueelle ja löysin tuon varsin sivussa olevan kurkkupolin.
No joo, paikalle päästyäni täyttelin lomakkeita ja lappuja. Tämän jälkeen lähdin odottelemaan vuoroani ja voin todeta että ei siellä ollut minun lisäkseni kuin neljä muuta ihmistä. Oikeastaan vasta joskus 15.30 aikoihin alettiin ottaa potilaita vastaan. Sinänsä vähän ihmetytti kun yksityisellä lähetteen kirjoittanut väitti että kurkkupolillakin on kuulemma hirveät jonot ja vaikeaa saada aikoja kun nuo vastaanotot kestivät about 20 minuuttia per potilas ja määrät olivat vähäiset muutenkin.
Minut otti vastaan sairaanhoitaja sekä lääkäri samassa huoneessa. Siellä oltiin jopa tutustuttu tapaukseeni kurkkukivusta ja epämääräisistä oireista, joten minua vielä vähän haastateltiin. Tämä kurkkulääkäri uskoi että tuo hammaskiven poisto olisi voinut aiheuttaa kaiken tämän oireilun ja sitten juteltiin taas kaikenlaisista viruksista, bakteereista ynnä muusta jotka eivät välttämättä näkyisi verikokeissa ollenkaan.
Hohhoijaa.
Sitten taas katseltiin kurkkuun ja tehtiin ääntämisharjoituksia. Kun lopulta sinne kurkkuun katselu oli niin vaikeaa, niin lääkäri tunki nenästä sisään jonkinlaisen pitkävartisen luotaimen ja katseli sillä kuulemma aika pitkälle kurkkuun ja nieluun. Tätä minulle ei oltukaan vielä tehty.
Löydökset olivat seuraavat: ei taaskaan mitään. On kai siis uskottava että nämä kurkun tuntemukset korviin yms. kivut korviin ovat jonkinlaista heijastetta jostain.
Imusolmukkeista hän ei osannut sanoa mitään ja taas keskusteltiin siitä että voisivatko niskat, hartiat ja niiden jumiutuminen aiheuttaa tällaista oireilua. KUULEMMA VOISIVAT hyvinkin, mutta imusolmukkeiden oireiluun voisi hänen mielestään hyvinkin olla syynä tämä jo aiemmin varsin selkeä "joku tulehdus".
Keskusteltiin myös refluksin mahdollisuudesta kurkkukipuihin, mutta tosiasia edelleen on että se tuskin selittää imusolmukkeita kaulalla. Muutenkaan refluksi ei oikein nyt taida selittyä syyksi, mutta huomasin kyllä että tämäkin suosittu vaiva oli tarjolla syyksi taas kertaalleen.
Sovittiin että oikeastaan vasta noin puolen vuoden päähän voisi yrittää varata kontrolliaikaa. Tuntuu vaan nyt siltä että nuo kurkku yms. lääkärit eivät oikein voi asioilleni nyt mitään tehdä enää kun toinen uskoo tulehdukseen jota ei näy verikokeissa ja toinen sanoo että kaikki johtuu niskoista, hartioista ja muusta sellaisesta.
Ketä nyt sitten uskoa? Yritän jatkaa eteenpäin oireiluista huolimatta vetämällä lisäravinteita, liikkumalla ja venyttelemällä. Toisaalta työni on edelleen istumapainotteista, joten rasitusta noihin ikäviin kohtiin tulee joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti