Minä, lääkärit ja oireet

Suomi24:n puolella olen saanut perinteisesti sekä risuja että ruusuja tämän oireiluni johdosta.

Olen ihan kiitollinen palautteesta puoleen jos toiseen, mutta kieltämättä alunperin ideana oli saada samankaltaisista oireista mahdollisesti kärsiviä tai kärsineitä hieman valottamaan kokemuksiaan. Tällaisten ihmisten mukaantulosta keskusteluihin on ollut apua monessakin mielessä, mutta ongelmaksi on kieltämättä muodostunut se että tuon kaulan ultraäänen jälkeen aika moni kaulan alueen rauhasperäinen syy oireille on nyt suljettu pois.

Sitten jää jäljelle kaikenlaisia autoimmuunisairauksia, joiden oireita osin tunnen ja en tunne omaavani ilman sen tarkempia tutkimuksia. Huomaan että osittain oireilut voisivat viitata esimerkiksi Sjögrenin syndroomaan, krooniseen väsymysoireyhtymään ja ehkä jopa MS-tautiin. En kuitenkaan pidä oireitani ainakaan tällä hetkellä niin voimakkaina että hirveästi mihinkään noista täyspäiväisesti uskoisin, sillä minulla on kuitenkin selkeä piste josta väitän oireiluni alkaneen eli tuon kirottu tammikuu 7. päivä hammaskiven poistoineen.

Hammaskiven poistosta alkaneisiin infektioihin näin pitkäaikaisesti ei näemmä hirveästi ole kotimaan kielellä perehdytty. Omien tutkimusten perusteella kuitenkin tällaiset oireet nousseine imusolmukkeineen, kurkkukipuineen sun muineen ovat mahdollisia komplikaatioita, mutta aika monessa tapauksessa ne eivät ole jatkuneet kolmatta kuukautta.

Jos hammaskiven poistosta aiheutunut pitkä infektio on aivan täysin mahdoton juttu uskoa, niin väkisinkin sitä tulee sitten mietityttyä että mikä muu sitten tuon toimenpiteen jälkeen olisi voinut laukaista tällaista oireilua? Monet väittävät tämän olevan psykosomaattista, mutta mielestäni sekin  on toistaiseksi vain se helpoin reitti syyttää oireilevaa potilasta hulluksi eikä tutkia kaikkea sitä mitä potentiaalisesti vielä voitaisiin tutkia asiani tiimoilta.

Tuo toimenpide oli tosiaan aika verinen ja hammaslääkäri oli pistänyt minua kielen alla olevaan "lihaankin" yhdessä vaiheessa. Toki sitä miettii että olisiko hän voinut vahingoittaa jotain jännettä tai lihasta siellä tehden korvaamattoman vahingon kenties loppuelämäksi? Aika vaikea on tietää ja sanoa kun sellaisiin tutkimuksiin ei ole vielä päästy ja tämä hammaslääkäri itse kieltää luonnollisen vuolaasti kaiken johtuvan jostain hänen tekosistaan.

Verikokeet eivät oikeastaan tue mitään teorioistani. Kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta on myös ihan yleisessä tiedossa etteivät kaikki vakavat sairaudet aluksi näykään niissä ennen pahenemisvaiheitaan. Valitettavasti en pysty luottamaan noihin toistaisiin perusverenkuviin ja täydelliseen verenkuvaan kilpirauhasineen, HIV-testeineen Mykoplasman ohella varmistukseksi ainakaan vielä niin kauan kun oireet ovat päällä vailla mitään hiljenemistä.

Ongelmani lääkärien kanssa on hyvin yksinkertainen; aika moni minua tutkinut ja "hoitanut" lääkäri on esittänyt kollegoidensa lausunnut huomioiden aika ristiriitaisia väitteitä taikka sitten on lähdetty aina sille linjalle että kaikki oireet johtuvat stressistä. Osa lääkäreistä on myös ollut sitä mieltä että imusolmukkeet kaulalla EIVÄT OLE edes lievästi turvonneet ja toiset sitten ovat sitä mieltä että niissä ei ole koskaan ollutkaan mitään vikaa ja lopulta on sitten se pieni osa joka ne lopulta silloin alussa huomasi ja sen jälkeen pyöritteli päätään.

Minun on vaikea luottaa lääkäreihin, koska en tiedä voiko lääkäriä A uskoa kun lääkäri B on eri mieltä A:n diagnoosin jostain osasta taikka sitten lääkäri C löytää jonkun enemmän tai vähemmän merkittävän uuden pikkujutun johon tarttua. Esimerkiksi pari lääkäriä on väittänyt että kurkku ja suu ovat "punaisia" ja tulehtuneita kun toiset taas sanovat ettei mitään vikaa ole missään edes toisessa epäsymmetrisessä nielurisassa.

Se epävarmuus ja lausuntojen keskinäinen ristiriitaisuus on se mikä minua kalvaa. Olisi kai pitänyt aivan aluksi yrittää keskittää käynnit yhden lääkärin puheille, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty käytännössä tässä järjestelmässä. Lisäksi voin kertoa että ennen näitä oireita olin aivan normaali tupakoimaton ja aika vähän alkoholia käyttävä nuori mies, joka kyllä vielä nuorempana liikkui aktiivisesti mutta nykyään vähän vähemmän kuin silloin. Istumatyöläinen kieltämättä olen ollut viitisen vuotta, mutta ei se koskaan mitään tällaista ole herättänyt.

Pistää myös vihaksi se kuinka helposti lääkärissä voi saada jonkinlaisen hypokondrikon tai vastaavan leiman vain kertoessaan että pitkittynyt oireilu ilman kunnollisia tutkimuksia kieltämättä saa ajattelemaan kaikenlaista. Monet tämän maan lääkärit ovat erehtyneet raskaasti vähätellessään vastaanotolle tulleiden potilaittensa oireita, mutta ovat kuitenkin selvinneet siitä kuin koirat veräjästä nykylakien johdosta.

Kieltämättä tämän tutkimusrumban jäljiltä minua pelottaa mennä lääkäriin, sillä jotenkin nyt tuntuu että mikäli oireet eivät ole äärimmäisen yksinkertaiset ja helposti selvitettävissä, niin ne käännetään jonkinlaisiksi neuroottisen mielen keksinnöiksi vihaisina ja sitten käännytetään kotiin syömään buranaa kaksin käsin.

Jotkut ihmettelevät tuolla palstalla sitä että miksi olen tarttunut syöpään syynä oireiluille? Varmaan siksi että tällaiset oireet viittaavat pitkittyneitä mm. sen alueen syöpiin, mutta tällä hetkellä kai syöpään uskominen on nyt väistynyt ja jäänyt vähän vähemmälle alun epäselvien tunnelmien hieman kaikottua mielestä.

Toivon hartaasti että olisin vain luulosairas ja ehkä  TOIVOTTAVASTI vain olenkin. Toivon mukaan alan nyt saavuttaa sitä tutkimusten häntäpäätä, jonka jälkeen ei ole mielekästä enää jatkaa monenkaan mielestä asian ruotimista tuolla tapaa. Voin kuitenkin todeta että toistaiseksi kaikki tutkimukset joissa olen käynyt, niin olen kattanut aivan itse muutamia alun perusjuttuja lukuunottamatta.