perjantai 13. maaliskuuta 2015

16.2.2015

Oireiluni jatkui ja ahdistus paheni todella pahaan pisteeseen.

Yksin hoidin töitäni ja vapaa-aikana pirullisesti Google-setä auttoi minua edes jotenkin oikeaan suuntaan menevän diagnoosin löytämisessä, sillä maalliset lääkärit olivat toistaiseksi pitäneet minua joko täysin hulluna, masentuneena ja/tai luulosairaana kaiken kukkuraksi.

Sain oikeastaan tukea hammaskiven poistosta johtuneisiin komplikaatioihin diagnoosina vain internetistä ja ulkomaalaisilta sivuilta. Kahlasin lävitse tapauksia jotka olivat hyvin samankaltaisia kuin minulla, mutta nämä kotimaan lääkärit olivat koko ajan sitä mieltä ettei se voinut olla mitenkään mahdollista ja vaikka olisikin voinut olla, niin ei ainakaan näin pitkäkestoisena.

Aloin saada näillä vaiheilla kaikenlaisia rintakipuja sekä outoa hengenahdistusta ihan lepotilassakin ollessani. Koska kaikki vaihtoehdot olivat auki, niin ryhdyin syventymään erinäisiin ylähengitysteiden infektioihin verikokeiden tuloksista huolimatta ja päädyin tutustumaan mm. keuhkoklamydiaan sekä mykoplasmaan.

Varasin ajan taas lääkärille tällä kertaa toivoen että joku ottaisi thorax-alueen röntgenin eli keuhkojen/rintakehän alueen kuvan. Tämän saisin vieläpä työterveyden piikkiin, joten sinänsä se kustannus itsessään ei olisi myöskään mikään ongelma tällä kertaa.

Varasin ajan ja minut otti vastaan vähän alle keski-ikäinen mieslääkäri. Hän oli rauhallinen ja korrekti, eikä syyttänyt minua heti aluksi luulosairaaksi taikka tiuskinut niin kuin muutama tätä ennen ja vieläpä jälkeenkin.

Hän ei kuitenkaan uskonut tarinaani hammaskivien poistoon liittyen, vaan aloitti selostamaan niskojen&hartiaseudun ongelmista. Hän ei myöskään suuta ja kurkkua tarkastellessaan huomannut yhtikäs mitään uutta tai vaarallista.

Pyysin röntgeniä, mutta hän hyvin kauniisti totesi ettei kuulemma "haluaisi rasittaa minua säteilyannoksella kun tuossa nenäonteloiden kuvantamisessa se juuri tehtiin".

Mitä? Eli ei suostu kuvauttamaan?

Tämän jälkeen alkoivat sitten taas stoorit masentuneisuudesta, ahdistuksen mahdollisuudesta aina työperäiseen stressiin. Myös purennat sun muut käytiin lävitse.

Lähdin taas kotiin saatesanoin "seurataan tilannetta eiks jeh!"

Tuo sössötys on sinänsä aluksi ollut rasittavaa kuultavaa, sillä tosi moni lääkäri on yrittänyt mennä kanssani siitä mistä aita on ollut matalin koko ajan eli masentuneisuutta on yritetty tyrkyttää syyksi. Valitettavasti olen kovin skeptinen ihminen enkä kovinkaan auktoriteettejä kunnioittava enää aikuisiällä, joten nuo sössötykset tämän kaiken aiheuttajaksi ovat vain saaneet minut hakeutumaan seuraaviin kokeisiin ja muutenkin selvittämään tätä oireilua aivan itsekseni.

Pelottaa myös ajatus siitä mitä kaikkea tuolla hammaskiven poistossa lopulta menikään vikaan. Huomasin avovaimoni kanssa pari päivää toimenpiteen jälkeen että hammaslääkäri oli onnistunut myös tuikkaisemaan minua kielen alle lihaan tuolla välineellään, jolla oli sitä kiveä sieltä hampaista poistanut. Onneksi haava parantui kyllä aika nopeaan niin kuin suun haavaumat yleensä, mutta ajatus siitä mihin kaikkeen otin osumaa suussa tuon tapauksen jälkeen hirvittää.

Jo aiemmin kun olin yhteydessä tuohon samaiseen hammashoitajaan oireiden alettua oli hän tosi vihainen siitä että edes saatoin kuvitella moisen johtuneen hänen "toimenpiteistään". Ymmärsin jo varhain ettei tällainen terveydenhuollon ammattilainen varmaan koskaan myöntäisi suoraan edes hitusta mahdollisuutta siihen ettäkö tämä kaikki johtuisi hänen hoidoistaan vaikka kaikki näin olisikin.

Lisäksi toistaiseksi melkein kaikkien lääkärien diagnoosit ovat olleet tasoa "SUN NISKAT ON JUMISSA", "SÄ KUVITTELET KAIKEN" ja vielä päälle että "TÄÄ NYT VAAN ON JOKU PITKÄAIKAINEN VIRUS"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti